Kaikenmaaliman tapahtumien jälkeen, päästiin viimeinkin lähtemään pidemmälle matkalle, joka perinteisesti suuntautuu näin keskikesällä länttä kohden.

Ensin hidasti lähtöämme ankkurivinssi, tai siis kun se oli rikki ja sitten saatiin takuuseen uusi. Kiitos siitä Maritim.

Sitten tuli pieniä avustustehtäviä sukulaisten hyväksi. No se ei ainakaan ollut hukkaan heitettyä aikaa. Mieluimmin auttaa henkilöä mäessä, kuin mäen alla.

Luonnonvoimatkin siirsi lähtöä päivällä. Ei viitsi lähteä runkyttämään vastaista 1-2 metriseen aallokkoon.

Siispä, suunnitelmana oli mennä Bylandetiin, mutta tuulen suunta pyörii kuin karuselli konsanaan, en uskaltanut.

Onneksi lähellä, Lähteelää vastapäätä on Stora Svartö, johon tuulet ei pääse pahasti puhaltelemaan. Tai siis tuulet pääsee, mutta ei ole ”tilaa” muodostaa aallokkoa.

Vaikka matkalla olikin aika pilvistä, jopa pieni sadekin kasteli tuulilasin, helli aurinko saapumistamme saareen.

Viisi plus me oli ensin, mutta vielä saapui yksi lisää.

Tuohon meidän vasemmalle puolelle tuli se ”mattimyöhäinen”

Hanhet piti jotain ihmeellistä menoa, mutta on sen verran hämärää, etten ruvennut kuvaamaan. Ne jahtas toisiaan tai sitten jotain muuta jahdattavaa oli??

Ja kuten kuvakin kertoo, kaikki muut botskit on purkkareita.

Onkohan moottorimiehet (naiset) menneet pidemmälle??

Oli niin tai näin, meidän tavaroiden paikoilleen laittamisessa ilta meni yhdessä hujauksessa.

Ja sitä tavaraa on sitten ihan pikkasen.

Tarkoitus on olla usseimpi viikko reissun päällä.

Lähinnähän ne on vaatteita, joille paikat pitää keksiä.

Tuntuu, kuten aina, kun lähtee jonnekin, että liian pieni vene. Ei meinaa mahtua kamat mihinkään. Mutta kun aikansa järjestelee, löytävät paikkansa.

Näin jo melekeimpä yöllä, alkaa tuo lämpötila laskea aikas paljon.

Eikä se merikään ole yhtään lämpimämpi, ainakaan täällä ulkosaaristossa.

Nuo tuulet sotkeneet vedet.

Ilmeisesti tässä saaressa ollaan ainakin pari yötä.

Jos sitten olis tuo meri rauhoittunut sen verran, että mentäis Porkkalan selän yli.

Aika näyttää.