Pitihän se yöllä ottaa tuosta puolikkaasta kuva.

Kun en viitsinyt kovalle maalle mennä, heilahti vene juuri strategisella kohdalla. Melkein sain vain neljänneksen ; – )

Ne kuvat, jossa olisi ollut ”ehjä” puolikas, eivät sitten olleet noin tarkkoja. Pitää vielä harjoitella.

Aamutoimien ja pienen mietinnän jälkeen ankkuri ylös ja menoks.

Nyt oli vuorossa Inkoo. Kaupaan ja ennen kaikkea menovettä.

Tällä puolen Hankoa taitaa olla ylivoimaisesti halvinta polttoainetta, mihin veneellä pääsee? Tai ainakaan minä en tiedä muuta paikkaa. Vinkatkaa ihmeessä, jos on!

Kotka pääsee aika lähelle. Tankattiin siellä 1,24 €/lt kun kallein ollut Loviisassa 1,45 ja muualla noin 1,35-1,4.

Onneksi lähtöpaikkaan nähden tuuli oli idän puolelta, koska sen voimakkuus, 11-12 m/s, olisi etelän puolelta tuonut Porkkalan selälle meille hyvin epäedullisen aallokon. Nyt se oli sivumyötäistä eikä kerennyt muodostua kovinkaan isoksi, johtuen niemen suojauksesta. Vormön kärjen kohdilla enimmillään ehkäpä metristä oli nyt.

Olin plotteria räplätessä saanut nopeuden näyttämään kilometrä tunnissa, joten nyt tällä matkalla sitten sain muutettua sen oikeaoppisesti solmuiksi. Ja miksikö niin. Matkat mitataan merellä merimaileilla joka on sama kuin solmu. Tämä on joku entinen muinaisjäänne.

Lainaus:

WGS84-mallin määrittelemän maapallon muodon mukaisesti laskettu maantieteellisen latitudin kaariminuutin pituus päiväntasaajalla on noin 1 842,90 metriä ja navoilla noin 1 861,57 metriä. Jakamalla napojen kautta meridiaaneja pitkin kulkevan ellipsin pituus (40 007,863 km) 360 asteeseen ja edelleen 60 minuuttiin, päädytään keskiarvoon 1 852,22 metriä.

Monacossa 1929 tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella meripeninkulman pituudeksi on sovittu tasan 1 852 metriä.^[3] Ero sovitun meripeninkulman ja latitudin kaariminuutin pituuden välillä on suurimmillaan, navoilla ja päiväntasaajalla, hieman yli 9 metriä (0,5 %).

Aluksen ja lentokoneen nopeus ilmoitetaan tavallisesti solmuina (knot, kn) eli meripeninkulmaa tunnissa (1 kn = 1,852 km/h).^[1][3] Käytännön likiarvo on 1 kn = 0,51 m/s tai 1 kn = 1,9 km/h.

Merikartalta etäisyydet voidaan mitata riittävällä tarkkuudella käyttämällä meripeninkulman pituutena matkaa, joka vastaa yhtä leveysasteen minuuttia. Leveyskaariminuutit näkyvät merikartan pystysivuilla. Karttaprojektion muuttuvan mittakaavan takia minuutit on kuitenkin mitattava samalta leveydeltä mitattavan etäisyyden kanssa.

MPH- eli mailia tunnissa -nopeudet puolestaan liittyvät maamaileihin, joka on eri yksikkö ja jolla ei ole luonnontieteellistä perustaa.

Tällä kertaa vapaa paikka oli suoraan rantaravintelin edessä. Eikä tuohon polttoainepisteeseenkään pitkä matka ole.

Yleensähän ollaan oltu tuolla kuvan selkäpuolella, aika pitkällä kuvan ottopaikalta.

Nyt siellä on uusi satamatoimisto ja terassiravintola, joten saattaa tämä paikka olla rauhallisempi?

Varsinkin tuon satamatoimiston olemassaolon paikka on järkevä, keskellä laiturialuetta. Ennen se oli joko kunnantalolla tai jopa sillan vieressä olevassa kahvilassa.

Ja palveleehan tuo terassiravintolakin nyt hyvin veneileviä vierailijoita. Toki, paikallisetkin saavat ihailla/kadehtia veneitä ”aitiopaikalta”.

Palveluna oli myöskin polkupyörävuokraus. Hyvä lisä sataman palveluihin.

Kilpailu veneilijöistä on tänäpäivänä kovaa, varsinkin tällaisissa ”pussin perällä” olevissa paikoissa. Tuskinpa mekään tänne joka kesä tultaisiin, ellei täällä olisi tuota ABC-asemaa ja edukasta polttoainetta.

Me tankataan noin 300-350 litraa, joten meille säästö on jo melkoinen, 60-80 €.

Ennen menoa myöhäiselle lounaalle pieni kävely. Samalla joen merkitys tuli mieleeni.

Ja sitä tutkaillessani, en tiennyt, että peruna on tuotu Inkoon kautta Suomeen.

Nyt kannattaa tämä lainaus lukea.

Lainaus:

Vuonna 1646 tukholmalainen Carl Billsten vanhempi perusti Fagervikiin masuunin, jonka rautamalmi tuotiin Ruotsista. Isonvihan jälkeen 1700-luvun alussa rautaruukki oli ehtinyt rappeutua, mutta elpyi jälleen, kun sen ostivat Hisingsin veljekset. Sen yhteyteen rakennettiin 1730-luvulla kirkko sekä 1770-luvulla yksi Suomen ensimmäisistä ja merkittävimmistä rokokootyylisistä kartanoista. Ruukin ympärille muodostui pieni yhteiskunta työläisasuntoineen. Suomen siirryttyä Venäjän hallintaan vuonna 1809 alkoi ruukin alamäki. 1820-luvulla lopetettiin rautapellin valmistus ja 1850-luvulla masuunin käyttö. Lopullisesti ruukki lakkautettiin vuonna 1902. Sitä on restauroitu 1980-luvulla.

Peruna tuli Suomeen Fagervikin saksalaisten ruukkityöläisten mukana 1700-luvulla. Siitä sai alkunsa inkoolainen perinneruoka, inkoonpuuro eli perunapuuro, johon tulee ruis- tai ohrajauhoa ja runsaasti perunaa. Se valittiin 1980-luvulla Inkoon pitäjäruoaksi.^[10]

Peruna on yleistynyt koko Suomeen, mutta onneksi tämä inkoolainen veneen parkkeeraustyyli ei.

Olen aina ihmetellyt tätä ja varmaan aina tulen ihmettelemään.

Paikalliset eivät ole pikkunaarmuista ihan niin tarkkoja kuin me muut. Tai sitten ovat ottaneet oppia ranskalaista tai espanjalaisesta autokulttuurista. Jos se vielä kulkee, ei lommo/naarmu haittaa.

Suurin osahan näistä vinoparkkeeratuista ovat kauppareissulla olevia mökkiläisiä. Eli ns ”kauppakasseja”. Näillä kuljetetaan kaikenlaista kamaa ruokakassien lisäksi saariin. Eivät siis ole ”edustuskäyttöön” tarkoitettuja ; – )

Veneemme keulan edessä olevassa ravintolassa syötiin lounas. Noutopöytä olisi varmaankin ollut heti silloin yhdeltätoista bueno, mutta nyt vähän ennen sen loppumista, alkoivat tuotteet olla aika vähissä tai loppu kokonaan. Piti erikseen pyyttä puuttuvaa tuotetta lisää. Ja meidän jälkeen tulleet joutuivatkin sitten odottelemaan melekinpä kaikkia lisää. Jopa tänne tuotu peruna loppui. Itse otin viimeiset ja minun jälkeeni pienen tauon jälkeen, jolloin olisi oikein hyvin voinut täyttää kipot, tuli aika monta asiakasta lisää.

Henkilökunta ei kertaakaan käynyt katsomassa, onko ruokaa minkä verran jäljellä.

Muisteltiin, että edellisellä kerralla oli sama juttu.

Sinällään ihan kelpo kotiruokaa. Hinta/laatusuhde ihan kohillaan. Harmi, että eivät osaa/viitsi ennakoida yhtään. Välttäisi turhat asikkaiden pyynnöt.

Tämän ravintolareissun jälkeen alkoikin sitten ennustettu vesisade.

Välillä taukosi ja kipaisin jädet ostamassa, jotka sitten mansikoitten kanssa nautittiin.

Tänään yöllä turha haaveilla kuukuvista, sen verran on synkkänä taivas.

Huomisiin.