Viimeisenä päivänä lähdettiin kävelemään merenrantaa, tai oikeestaan sitä myötäilevää tietä pitkin etelään päin.

Muutamasatametriä, kun palmut loppui, tuli pikkaisen likainen ranta vastaan.

Osa muivista saattoi olla yrityksestä sitoa hiekkaa, mutta kyllä suurin osa oli ihan huolimattommuutta.

Tuo tumma ”mato” on sitten sitä uudempaa aallonmurtajaa, hiekkaa täynnä ja hiekan paikallaan pitämisen vuoksi.

Ei kauheasti houkuttele tuonne menemään.

Tämä resortti oli hommannut makeen näköisiä prätkiä asiakkaidensa käyttöön. En tosin yhtään nähnyt liikenteessä. Mutta, empä ollut kyllä koko aikaa kyttäämässäkään.

Ei tarvinnut mennä pitkällekään, kun löydettiin tämmöinen, hienosti hoidettu ranta. Mielestäni oli ihan kaikkien käytössä, eli ollut mitään yksitys-kylttiä, koska sellaisenkin olemme nähneet olevan.

Emme kuitenkaan nyt menneet uimaan, kun ei ollut asianmukaisia varusteita mukana.

Pieni huili altaalla ja viimeisen illan kunniaksi mentiin kaupunkiin.

Tällä kertaa sinne oli päättänyt ”pari” japanilaista myös tulla.

Oikeesti, suurin osa näistä oli japanilaisia. Ja kamerat tietty mukana.

Meidän tämän iltaisen pääkohde oli iltatori, jossa ei vielä oltu käytykään.

Siellä olikin sit kaikenlaista, jopa mielenkiintoisen näköistä syötävää.

Oikeestaan, kaikki mikä liikkuu, kaikkea nämä syövät. Proteiiniähän kaikki eläimet sisältävät.

On kysymys enemminkin asenteesta, pystyykö syömään???

Noita kun katsoo ja pikkasen mielikuvitusta mukana, näyttäis melkein päättömiltä miehiltä……

Nyt ei kokeiltu, mutta silloin Kiinan matkalla tuli kokeiltua.

Samoin aikoinaan kanariansaarilla söin vaikka mitä örkkiä.

Jotenkin noista grillatuista linnuista tuli mieleen se aito Pekingin ankka.

Siinähän se esitellään kokonaisena ja kutsuvieras tai illan tärkeimmät, saavat halkaistun pään ja sitten nämä syövät aivot.

Tuli silloin saatua puolikas pää nenän eteen, kun lähetystön väki meille moisen kunnian soi Pekingissä -76.

Siitähän voi lukea tuosta Kiinan blogista.

Kanavalla tai joella, meno oli edellisten iltojen kaltaista.

Samaiset pikkuveneet kuskaili meitä turisteja ristiin rastiin.

Me ei menty veneretkelle. Kesäsin saamme ihan omalla veneellä risteillä riittävästi.

Nuo näyttää sitä paitsi niin kiikkeriltäkin….

Tällä kertaa valittiin joen varrelta paikka, jossa illallistettiin.

Hintataso toki täällä vähän korkeampi, mutta aateltiin, että menköön.

Alkuun otettiin sitten Hoi Anin erikoisuus. Riisistä tehtyjä paperin ohuita, mauttomia, nyyttejä, jotka sitten tuohon liemeen kastettiin. Ei oikein saatu makua näihin. Ei ne nyt pahojakaan olleet, mutta kuitenkin….

Kauppakadulla, vähän ylempänä joelta, oli meininki myöskin melkoinen. Lähinnähän täällä hypistellään ostettavia tuotteita, kuin juhlittaisiin.

Eihän tämä kohde muutenkaan mikään bilepaikka ole. Tai sitten me ei vaan tiedetty, koska aikaisin mentiin takaisin hotellillemme. Vanhuus.

Kyllä sitä nuorempana jaksoi bilettääkin.

Huomenna sitten vaihdetaan maisemaa eli kaupunkia.