Viimeinen päivä Hoi An 10.3.

vähänkö muovia

Viimeisenä päivänä lähdettiin kävelemään merenrantaa, tai oikeestaan sitä myötäilevää tietä pitkin etelään päin.

Muutamasatametriä, kun palmut loppui, tuli pikkaisen likainen ranta vastaan.

Osa muivista saattoi olla yrityksestä sitoa hiekkaa, mutta kyllä suurin osa oli ihan huolimattommuutta.

Tuo tumma ”mato” on sitten sitä uudempaa aallonmurtajaa, hiekkaa täynnä ja hiekan paikallaan pitämisen vuoksi.

Ei kauheasti houkuttele tuonne menemään.

hotellin prätkät

Tämä resortti oli hommannut makeen näköisiä prätkiä asiakkaidensa käyttöön. En tosin yhtään nähnyt liikenteessä. Mutta, empä ollut kyllä koko aikaa kyttäämässäkään.

upee ranta
rantaa

Ei tarvinnut mennä pitkällekään, kun löydettiin tämmöinen, hienosti hoidettu ranta. Mielestäni oli ihan kaikkien käytössä, eli ollut mitään yksitys-kylttiä, koska sellaisenkin olemme nähneet olevan.

Emme kuitenkaan nyt menneet uimaan, kun ei ollut asianmukaisia varusteita mukana.

Pieni huili altaalla ja viimeisen illan kunniaksi mentiin kaupunkiin.

Tällä kertaa sinne oli päättänyt ”pari” japanilaista myös tulla.

muutama muukin tullut kylille.

Oikeesti, suurin osa näistä oli japanilaisia. Ja kamerat tietty mukana.

muutkin liikkeellä

Meidän tämän iltaisen pääkohde oli iltatori, jossa ei vielä oltu käytykään.

Siellä olikin sit kaikenlaista, jopa mielenkiintoisen näköistä syötävää.

mustekalaa ja sammakkoo

Oikeestaan, kaikki mikä liikkuu, kaikkea nämä syövät. Proteiiniähän kaikki eläimet sisältävät.

On kysymys enemminkin asenteesta, pystyykö syömään???

Noita kun katsoo ja pikkasen mielikuvitusta mukana, näyttäis melkein päättömiltä miehiltä……

Nyt ei kokeiltu, mutta silloin Kiinan matkalla tuli kokeiltua.

Samoin aikoinaan kanariansaarilla söin vaikka mitä örkkiä.

päät mukana

Jotenkin noista grillatuista linnuista tuli mieleen se aito Pekingin ankka.

Siinähän se esitellään kokonaisena ja kutsuvieras tai illan tärkeimmät, saavat halkaistun pään ja sitten nämä syövät aivot.

Tuli silloin saatua puolikas pää nenän eteen, kun lähetystön väki meille moisen kunnian soi Pekingissä -76.

Siitähän voi lukea tuosta Kiinan blogista.

Kanavalla tai joella, meno oli edellisten iltojen kaltaista.

Samaiset pikkuveneet kuskaili meitä turisteja ristiin rastiin.

muutama kyyditettävä

Me ei menty veneretkelle. Kesäsin saamme ihan omalla veneellä risteillä riittävästi.

Nuo näyttää sitä paitsi niin kiikkeriltäkin….

Madam ja lasi viiniä

Tällä kertaa valittiin joen varrelta paikka, jossa illallistettiin.

Hintataso toki täällä vähän korkeampi, mutta aateltiin, että menköön.

Hoi An erikoisuus

Alkuun otettiin sitten Hoi Anin erikoisuus. Riisistä tehtyjä paperin ohuita, mauttomia, nyyttejä, jotka sitten tuohon liemeen kastettiin. Ei oikein saatu makua näihin. Ei ne nyt pahojakaan olleet, mutta kuitenkin….

Madam ja minä

Kauppakadulla, vähän ylempänä joelta, oli meininki myöskin melkoinen. Lähinnähän täällä hypistellään ostettavia tuotteita, kuin juhlittaisiin.

Eihän tämä kohde muutenkaan mikään bilepaikka ole. Tai sitten me ei vaan tiedetty, koska aikaisin mentiin takaisin hotellillemme. Vanhuus.

Kyllä sitä nuorempana jaksoi bilettääkin.

Huomenna sitten vaihdetaan maisemaa eli kaupunkia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.