Taas meinaa pukata navakoita tuulia, joten päätettiin vaihtaa suojaisampaan satamaan.

Satamaksi valittiin Sottunga. Ensinnäkin, se on saaren eteläpuolella ja tuulet tulevat pohjoisesta, joten saamme olla ”herrankukkarossa”. Toiseksi, siellä on hyväksi kehuttu pikku ravintola.

Samalla tuli nähtyä saaren itäpuoli, jossa olikin upeita kalliorantoja.

Ajelimme hissukseen nauttien maisemista ja hienosta kelistä.

Oikaisimme kaakon suuntaan, sitten kapeaa valkoista vettä pitkin etelään ja lähestyessämme väylää, vastaan tuli Silja Line´n laiva.

He ajoivat väylällä ja me tulossa ihan jostain muualta. Tämä kohtaaminen tapahtui Sottungan länsipuolella, vähän ennen kun laivaväylä kääntyy melkein lounaaseen.

Laiva tulossa Turusta ja menossa ilmeisesti Tukholmaan.

Lähestyessämme Sottungan satamaa, oli muutama aika upea mökki, vai olisko jo huvila.

Nämä olivat Sottungan saaressa.

Satama näytti kauempaa katsottuna aika tyhjältä, mutta olimmehan ajoissa liikkeellä.

Eikä tosiaankan ollut meidän tullessä kuin tuo purkkari laiturissa. Vähän meidän jälkeen tuli tuo moottorivene. Ja kuten kuvasta näkee, laivaväylä menee aika läheltä, kiertäen kuitenkin tämän pikkusataman. Kilometrin verran on tuonne matkaa

Niin alkoi satamaan tulla veneitä. Muutkin olivat katsoneet sääennusteita. Laiturilla illalla puhuttiinkin alkavasta tuulesta.

Pikainen tilannekatsaus ja nyt täytyy todeta, että kylläpä on siistit sosiaaliset tilat.

Satamaisännältä kyselinkin rakennuksen ikää joka on pari vuotta.

Mutta vaikka on kuinka uudet tilat, jos niitä ei siivota, eiväthän ne pysy siistinä.

Hienoa toimintaa.

Satamssa on tankkauspiste ja lautatkin täällä käyvät.

Parikin eri laivaa pyörähti täällä, toinen useampaakin otteeseen.

Satamaa vastapäätä on muutama hieno talo. Minä niin tykkään näistä puna-valko- maalaustavasta. Se vaan sopii tänne saaristoon.

Matkalla ihan lähistöllä olevalle kirkolle, on tie reunassa aika erikoisennäköstä kalliota. Onkohan jotain luiskekiveä?

Lainaus wikipediasta:

Sottungan kirkko on pienehkö puukirkko Sottungan kunnassa Ahvenanmaalla. Se on pyhitetty Maria Magdalenalle. Kirkon paikalla on sijainnut kirkko vuodesta 1661 saakka.

Nykyisen kirkon rakentamistyöt aloitettiin vuonna 1728, kun sitä edeltänyt kirkkorakennus poltettiin isovihan aikana. Kirkon raportoitiin valmistuneen päärakenteiden osalta vuonna 1730;^[1] toisessa lähteessä on valmistumisajaksi mainittu vasta vuosi 1761. Se siirrettiin korjattuna nykypaikalleen 1802.^[2] Viimeksi kirkkorakennus kunnostettiin vuonna 1974.

Kirkko on torniton pitkäkirkko, joka on katettu paanuin. Kellotapuli on rakennettu vuosina 1769–1770. Sisäkatto on lautaholvattu. Barokkityylisessä saarnatuolissa on Jonas Bergmanin koristemaalaukset vuodelta 1753. Kirkossa on kaksi alttaritaulua, Kristuksen taivaaseenastuminen (1770) ja P. Berggrenin Ehtoollisen asettaminen (1845).^[3]

Kyllä näissä vanhoissa kirkoissa on jotain sellaista tunnelmaa, jota ei saa nykykirkoissa.

Kirkossa on Frans Andersonin rakentamat 7-äänikertaiset urut vuodelta 1866, ja ne on uudistanut Hans Heinrich vuonna 1974.

Yritin googlettaakin, mutta tuon kirkkoveneen historia ei selvinnyt tällä kertaa.

Ilmeisesti saarelaiset kyllästyivät rovastin pitkiin saarnoihin, joten hommasivat tiimalasit saarnastuolin viereen.

Siitä näki niin istuva kirkkoväki kuin saarnaajakin ajan kulumisen.

Ovessa on sepän tekemä lukko, joka olettettavasti jää aika monelta sepältä tänä päivänä tekemättä.

Takasin tultaessa kävin katsomassa uteliaisuuttani naftan hinnan saaren pumpulta ja oli lentää persiilleni.

Siis oikeesti, voiko olla noin halpaa.

Yleensähän täällä saaristossa pikkuasemilla menovesi on kaikkein kalleinta, mutta en ole koko kesänä nähnyt näin alhaista hintaa.

Maarianhaminassa maksettiin 31 senttia enempi litralta. Onneksi tankattiin vaan 150 litraa, joka sekin harmittaa nyt, joten pois lähtiessä otamma tankin täyteen.

Olin jostain somesta lukenut kehuttavan rannassa olevaa ravintolaa, joten olihan se pakko mennä testaamaan.

Eivät kehuneet turhaan. Ahven oli oikeesti erinomaista.

Ravintoloitsija/satamaisäntä on oikein miellyttävä ja homma tuntuu olevan hanskassa. Kalat tulevat paikalliselta kalastajalta, joten takuutuoretta.

Historiaa Wikistä:

Yleisin selitys Sottunga-nimen alkuperästä on, että sana sottunga on ollut asuttua paikkaa tarkoittava yleisnimi.^[10] Ensimmäiset asukkaat saapuivat Sottungan saarille 1000- ja 1100-lukujen tienoilla. Kyseessä on todennäköisesti Ahvenanmantereelta tulleiden eränkävijöiden tilapäinen asutus, joka vakiintui aikaa myöten.^[8]

Sottunga mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1400-luvulla ja Föglön seurakuntaan kuuluvana kappelina vuonna 1544. Sottungan seurakunta itsenäistyi vuonna 1914, mutta nykyisin Sottunga, Föglö ja Kökar muodostavat Ahvenanmaan eteläisen saaristoseurakunnan.^[11]

Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf oleskeli Sottungassa vuonna 1800 muutaman päivän odottaessaan myrskyn tyyntymistä matkallaan Pietariin. Kuninkaan nimikirjaimet ja vuosiluku on hakattu Södön saaren rantakallioon.^[8]

Södön saarelta kaivettiin rautamalmia vuosina 1843–1847. Parhaimmillaan kaivos työllisti 35 miestä.^[12]

Sottungasta on 1900–luvun alkupuolella käytetty suomenkielistä nimeä Sottunka.^[13]

Koska kalaa söin, menin rantaan tarkistelemaan, josko tulevaisuudessakin saan täällä kalaruokaa nauttia. Hyväksi havaitsin tulevan kalakannan.

Kalakannan tarkistuksen jälkeen, kävin ostamassa paikalliselta kalastajalta graavilohta. Olisin mielummin siikaa halunnut, mutta runsaan kysynnän takia myyty loppuun, myöhästyin. Dam it.

Illalla alkoi taivas tummua.

Luvattu sade ja kova tuulirintama alkoi lähestyä lännestä.

Mutta kun puudeli oli väistynyt, tuuli kääntyi nopeasti pohjoiseen ja taivas pimeni.

Välillä vettä tuli roimastikin, mutta heltisi aika ajoin. Ilmeisesti lähes koko yön satoi. Minä nukuin.

Tuuli oli puuskaisen navakkaa ja veneet käyttäytyivät levottomasti. Ei aallokon takia, vaan tuulen. Varsinkin purjeveneiden mastoihin tuuli ”tarttui” tehokkaasti.

3.8. tiistai

Aamulla tuuli vielä aika reippaasti, mutta tuulta uhmaten veneitä lähti satamasta. Purkkareillehan tällainen puhuri ei ole mitään, mutta Sarzan miehistö on sitä mieltä, ettemme lähde tuonne metristen aaltojen sekaan. Meillä kun ei ole kiire mihinkään, meri pitäköön aaltonsa.

Laivaväyliä menee ristiin rastiin lähistöllä, joten pitkästä aikaa tutkailin alueen hylkyjä, siis nyt vain kartalta.

https://www.hylyt.net/item/notung-2022/#content

Tästä linkistä pääsee muihinkin mielenkiintoisiin hylkypaikkoihin ”käsiksi”.

Eilen se Silja Linen kohtaaminen tapahtui tuon kaikkein vasemmalla olevan pallukan kohdilla, pohjoispuolella.

Lähinnä nyt kiinnostuin kaljaasista, vaaleansininen alempi oikealla.

Tuon tyypin alukset kun eivät kuitenkaan olleet ihan pieniä.

Ehkäpä merikortitkin olivat olleet tuolloin vähän puutteelliset.

Roskanvientireissulla piti käydä hakemassa Sony, jotta sai nämä pari kuvaa näpättyä.

Joku muukin halusi nähdä tuttunsa laivalla ja vilkuttaa heille.

On se komea, kun tuollainen isompi keksintö noinkin läheltä menee.

Kun olimme tarpeeksi nähneet ohiajavia laivoja, lähdettiin reippailemaan.

Kohteeksi valikoitui paikallinen kauppa, jonne on matkaa noin 3 kilometriä. Välineiksi valitsimme rannassa olevista pyöristä mieluisimmat, jonka määräsi satulan korkeus, kun ei viitsinyt työkaluja veneestä hakea.

Matkalla huomasin, että heti alkaa paikat prakaamaan, kun on 70 täyttänyt. Vasen jalka ei tykännyt yhtään polkemisesta. Jouduin kolme eri pikkumäkeä taluttamaan, ja Madam hävis näköpiiristä mutkien taa. Ne eivät olleet edes mäkiä, eihän tällä koko saarella ole sellaisia. Pikemminkin pikkunousuja.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Kauppaa vastapäätä on Bed and Breakfast-talo, jonka pihapiirissä on tuollaisia karvajalkakanoja.

Vaikka piti vain jädet sieltä ostaa, tarttui muutakin matkaan.

Takaisin polkeminen oli vähän helpompi, kun oli myötätuuli. Ja jos karttaa katsoo, onhan se etelään paljon helpompi alamäkeä mennä.

Tuuli ei ota laantuakseen, joten kävin maksamassa toisen yön ja samalla varasin saunan. Onneksi olin suht ajoissa liikkeellä, koska ilta olikin jo täysi. Saatiin 18-19 vuoro, joka näin ollen sopii meille.

Sauna olikin todellakin hyvä. Löylyt pehmeät, eikä mikään grilli. Ja siisti. Puhdas.

Illaksi tyyntyi, joten saatamme päästä huomenna jatkamaan matkaa.

Tämä satama kaikkinensa ollut todella positiivinen kokemus.

Idästä tuli vielä tuonne isolle laiturille purjevene. Kokoa varmaan liki parikymmentä metriä. Upea ilmestys.

Seuraavaan kertaan.