Kaupassa käynti meinasi kastella meidät. Takaisin tultaessa nimittäin sataa tihutti koko matkan.

Kun se sade taukosi, aloitin heti vesisäiliön täytön ja sitten tankkaamaan dieseliä. Sateen uhka oli koko ajan ilmassa, joten yritimme olla ripeitä. Samalla saatiin septikin tyhjennettyä. Tämä Tammisaaren tankkauspiste on yksi saariston parhampia, ainakin tämän kokoiselle veneelle.

Kun laitoin plotterin päälle, niin jostain syystä tutka ei lähtenyt päälle. Ilmoitti vain kontaktihäriöstä.

Ajoimme Sommarön kautta. Samalla satoi, ja olin vähän huolissani tutkan puutteesta. Olen niin tottunut sen käyttöön. Siksi toisekseen, jos alkaa todella kova sade, maisema voi hävitä kokonaan. Silloin arvostaa tutkaa. Näyttää reimarit ja mahdolliset muut kulkijat.

Sommarön sataman kohdalla boottasin plotterin. Se auttoi. Tutka tuli taas käyttöömme.

Olin tutkaillut hyvää saaripaikkaa ennakkoon, mutta nyt ei oikein mikään niistä onnistunut.

Sommäröstä noin kolmisen mailia kaakkoon on useampikin saari, mutta osassa oli maihinnousukielto. Alue oli luonnosuojelualuetta. Itse asiassa siellä liikkuminenkin on kielletty.

Sitten pari muuta saarta olivat paremminkin isommille veneille eli korkea kallio meidän venelle. Yksi olisi ollut todella hyvä, mutta mökki oli liian lähellä.

Niinpä päätin, että hurautetaan Barösundin eteläpuoleisille saarille.

Pystyimme pitämään ihan kohtuullista matkanopeutta tuulen ollessa maltillinen ja tuli takaapäin, joten aalloista ei ollut haittaa.

Taas kerran, enemmän purjeveneitä ajamassa moottorilla kuin purjeilla. Kaiken lisäksi myötätuuleen????

Piti oikein ottaa kuva, kun näki purjeet 😉

Lintuparvi menossa etelän suuntaan. Olivat sen verran kaukana, että laji jäi epäselväksi. Ei nuo pilvet kauempana hullumman näköisiä ole.

Päädyimme Andöhön. Mieluusti olisimme menneet tuonne österuddenin itäpuolelle, mutta sinne tuuli kävi ikävästi.

Siispä päädyimme pieneen niemennokkaan vähän lännemmäksi.Tähän voi tulle purkkarillakin. Meidän anturi on aika keulassa. Veneen perässä on kolmisen metriä vettä.

Tässä vaiheessa keli oli mitä parhain.

Täälä on oltu ennenkin. Joku on laittanut kalliohalkeemaan puutapin. Me käytämme kalliokiiloja. Vasemmalle menevä liina on koivun ympärillä.

Koska maisema ja taivas ovat todella upeat, päätin ikuistaa näkemäni.

Sitten alkoi lähestymään tummia pilviä.

Vesi täällä on todella kirkasta. Tuo keltainen kuva alalaidassa on kalliota.

Ensimmäiset tummat pilvet ohittivat meidät, mutta toiset eivät. Saatiin sadetta. Onneksi ei kestänyt kauan.

Meri kuohuu noin 3 kilometrin päässä. Yritin ottaa kuvaa, mutta ei vain tuntunut onnistuvan. Iso kolmijalka kun jäi kotiin. Vapaalla kädellä tahtoo tuo kamera ”vähän” heilua.

Västäräkki tuli veneen eteen ruokailemaan. Kamera tarkensi ruohoihin. Toisaalta, siksipä tämä on niin hyvä kuva.

Oli vaikeuksia pysyä tämän vipeltäjän ”perässä”. Sen verran vikkelästi vaihtoi paikkaa.

Veneestä, lasin läpi yritin uudestaan kuohuja kuvata. En vain saanut tarkennettua oikeaan kohtaan.

Jossain vaiheessa huomasin laivan tuolla avomerellä. Viikkari menossa Tukholmaan, oletan.

En tiedä kuinka kaukana tuo laiva on, mutta aika monta kerrosta laivasta jää jonnekin meren uumeniin. Vai onko liikaa lastia, kun ui noin syvällä 😉

Seuraavaan kertaan.