Säätietoja tutkaillessani, vahvistui päätös lähteä täältä Jussaröstä. Lupailivat sen verran navakkaa tuulta idästä, joka taas nostaa aallokon melkeinpä metrin lukemiin, niin täällä ”altaalla” voi keinuttaa jonkin verran. Ja myöhemmin iltapäivällä muutenkin jos lähtisi pois, idän tuomat olisivat ikävästi viskoneet vetensä meidän tuulilasille.
Juuri kun tehtiin lähtöä, heti kymmenen jälkeen, tuli Hangon suunnalta pari puolustusvoimien venettä.
Parkkeerasivat yhteysaluslaituriille. Vaan taitaapi tämä laituri ollakin alun alkaen armeijan vehkeitä varten, jonka sitten tuo ”ratikka” on ottanut käyttöönsä näiden sotavoimien käydessä täällä harvemmin. sinne ne jäi rinnakkain.
Ajettiin suorilta tänne, koska matkahan ei ollut pitkä, vähän alle 15 mailia.
Aika tyhjää oli laitureilla meidän kiinnittyessämme tänne.
Oli siis oikeesti varaa valita, mihin välikköön Sarzan tyrkkää. Hyvä meille. Kuten otsikossa kirjoitan, emme ole täällä ennen yöpyneet. Sen sijaan tankaamassa ja kaupassa monesti ollaan poikettu.
Kaupan ja miks´ei ravintolankin läsnäolon takia, trafiikkia riitti satamassa koko päivän. Oli vaihteeksi ihan kiva seurata mökkiläisten piipahduksia täällä. Kävi jopa yksi tuttu pariskunta vieraineen. Olin oppinut tuntemaan heidät työskennellessäni Mestaritallilla. Hyvin muistivat jopa nimeni 🙂
Trafiikkia oli myöskin väylällä.
Lainaus: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=3975
| Barösund mainitaan jo 1200-luvulta peräisin olevassa, tunnetussa tanskalaisessa väyläselostuksessa, jonka mukaan merireitti tuli kaakosta salmen suulle. 1600-luvun karttojen perusteella Porkkalaan vienyt väylä kulki salmen kautta. Väylällä oli myös sotilaallista merkitystä ja sen varrelle rakennettiin varustuksia Kustaa III:n sodan aikana, jolloin alueella käytiin myös taisteluja. |
Kerrotaan keisari Aleksanteri III:n olleen ankkuroituna täällä 1884-93 kesäpurjehduksillaan. Kävi täällä myös Nikolai (tuleva Nikolai II) heinäkuussa 1889.
Ehkäpä näiden takia, luotsilaitos asensi varppausrenkaita kalliohin tänne. Niiden avulla pustyttiin köysiä käyttäen ”hinaamaan” laivoja, jos tuulet eivät olleet suotuisia.
Oli tämä salmi tärkeä myös sodan aikana. Suomalaisten moottoritorpedoveneiden tukikohta 1940-luvulla sekä sukellusveneiden tukikohta 1942.
Tällä kertaa kuitenkaan tässä salmessa nyt emme nähneet sotaisaa kalustoa.
Meni isoa ja pientä ja ihme kyllä, kukaan tänään ohiajavista ei ajanut liian kovaa eli ei tullut isoja aaltoja. Sen sijaan nämä mökkiläiset tullessaan kaupalle, välillä saattoivat tulla turhan reippaasti tuoden mukanaan keikuttavia aaltoja. Ja osa myös lähti aika rivakasti. Ajattelivatko, että kun nämä s-tanan turistit keikuttavat heidän veneitään mökkilaitureissaan, on meidän vuoro keikuttaa nyt heitä 😉
Ja sitten vielä isompia.
Ja ettei unohdeta virkavaltaa, tässä yksi niistä muutamista, jotka paikan ohittivat.
Paikallisen ravintelinkin tarjontaa tuli tutustuttua ja toden totta, hampurilainen oli todella hyvä.
Satamaan oli tuolloin jo tullut jonkin verran veneitä, siis yöpymistarkoituksessa, oletan.
Liikenne hiljeni siinä seiskan paikkeilla melkeinpä tyystin. Ei siis tullut enää keinuttavia laineita, voi harmi 😉
Lainaus Kirkkonummen sanomista:
Legendaarinen Barösundin Esso viettää ensi viikonloppuna 7.-9. elokuuta 50-vuotisjuhliaan. Suomen viimeinen Esso tunnetaan nykyään erikoisoluista ja hyvästä ruuasta.
Ravintolatoimintaa hoitavat nykyään Kari, Paavo, Keni ja Birgitta, jotka toivottavat kaikki juhlimaan yhdessä, hyvässä seurassa ja leppoisan musiikin kera koko viikonlopun ajan.
Pääjuhla päivä on lauantai 8.8. klo 14.30 alkaen.
Vuonna 1970 perustettu Barösundin Esso on kulttuurihistoriallisesti arvokas 70 -luvun modernistista tyyliä edustava bensa-asema rakennus, jonka toiminta liittyy oleellisesti Barösundin alueen historiaan.
Esso oli ensimmäinen bensa-asema alueella ja kahvilatoimintaa oli päärakennuksessa alusta alkaen.
Tätä kahvilaa ei ennen kerta kaikkiaan voinut ohittaa, jos Barösundin kautta kuljettiin. Niin tehtiin mekin alussa Madamen kanssa, mutta nyt olemme ”vähän” lipsuneet. Tämä Esso sijaitsee toisella puolen salmea eli Barölandetin puolella ja me olemme nyt Orslandetin saarella.
Pieni tarina liittyen paikkaan: Olimme viemässä Espoosta kaverin isän venettä, Marinoa, jollain isohkolla puoliperäkoneella, heidän mökilleen ja tietty, kävimme täällä kahvilla. Siihen tuli paikallinen kalasta avofiskarillaan tankkaamaan ja lähti ennen meitä. Jonkin ajan kuluttua mekin lähdimme ja saavutimme tämän fiskarin. Meillä tuolloin matkavauhti jotain 30 solmua. Me tietysti moikkasimme vähän ”ylpeänä” mutta fiskarin kuski ei oikeestaan edes vilkaissut meitä, käänsi vain lippiksensä toisin päin pääsään, ettei lennä pois. Ison pakoputken läppä, joka aikaisemmin meidän lähestyessä, oli läpättänyt, mutta nyt kun lippalakki oli käännetty ja kaveri runttasi kaasuvivun alas, pomppasi läppä osoittamaan taivasta, eikä muuten pudonnut enää piipusuojaksi. Sale, siis meidän kuski ja veneen omistajan poika, kuuli naapuriveneen koneen äänen muutoksen ja painoi myös kahvan kaakkoon. Ei auttanut, vaikka meillä olikin huiput lähemmäs neljäkymmentä solmua, sinne horisonttiin hävisi fiskari. Hyvä ettei siihen aikaan näytetty keskisomea, varmaan kaveri olisi sen meille näyttänyt 😉 Vähänkö meitä nolotti ja toisaalta ihastutti, että voi piru, miten fiskari voi olla noin nopee. Paikalliset kalastajat (salakujettajat) asensivat himu koneita fiskareihinsa päästäkseen paremmin pakoon virkavaltaa, niin tarvittaessa. Eihän tuolloin meidän poliisilla/tulilla ollut käytännössä lainkaan nopeita veneitä. Tai jos olikin, ne kulkivat korkeintaan 40 solmua. Esimerkiksi Tiiskeri 750 ja Finmar Commondor, joita molempia virkavalta käytti tuolloin.
Rauhallista on nyt illalla satamassa, joten
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 