Viimeinkin päästiin lähtemään oikeen reissuun ja jopa olla muutama yökin, ettei heti tarvitse takaisin tulla. Poikkeuksina edellisiin kesiin, ekaksi saareksi ei nyt valikoitunutkaan Kaparen, Bylandet tai Stora Svartö, vaan Stora Brändö. Olin melkeinpä varma, että taatusti ei ole ketään, mutta erehdyin. Olipa kerenneet joku ennen meitä. Illemmalla tuli lisää sekä päivisin kävi muutamia pikkuveneitä grillailemassa.

Näin keväisin veden ollessa kylmää, 10 astetta, ja sen seurauksena kirkas, näkyvät kivet ja matalikot tosi selkeesti.

Aamu oli mitä hienoin.

Saaressa on hyvät polut kierrellä ja siten pikkaisen reippaillakin, ettei menis ihan istukseluksi pelkästään veneessä. Koska paikka on aika suosittu, polut pysyvät hyvässä kunnossa eikä pääse kasvamaan umpeen.

Saaren pohjoiskärjessä on kiva leirnuotiopaikka.

Tästä aivan editse kulkee rantaväylän, tai niinkuin me sitä kutsumme – puutarhaväylä – yksi kapeimmista kohdista. Viittojen väli ei ole varmaan edes neljää metriä?

https://uuvi.fi/fi/kohde/stora-brando/https://uuvi.fi/fi/kohde/stora-brando/https://uuvi.fi/fi/kohde/stora-brando/: Stora Brändö ja eka yön yli reissu tälle suvelle 11-14.5. ja nyt myös video

Lisäksi täällä pohjoiskärjessä on jäljellä talon perustuksia, eli täällä on joskun ollut asutusta. Niitty on vielä jäljellä selvästi nähtävillä, eikä ole lepikon valtaama. Tämä olisi telttalioille oikea paratiisipaikka. Keottokatoskin aivan vieressä.

Luonto on raaka ja tässäpä esimerkki, vain sulat jäljellä. Ja taidettiin ”syylinen” nähdäkin tänään, lauantaina.

Merikotka. Upea lintu ja ilman jalustaa kun ottaa kuvaa, meinaa käsi väpättää pitkällä putkella kun ottaa, 220 mm ja 1/1000s f 5.6 ja siitä suurennettu.

Ja onneksi kaverini, Kari, huomasi Kotkan lähdön, mutta en kerennyt kuin pers-sulat saada kuvaan.

Kalastajia, siis muitakin kuin Kari, pyöri joka päivä veneineen. Paikka on kuulemma hyvä taimenpaikka. En tosi itse nähnyt, mutta Kari näki jonkun nostavan veeseensä kalan, joten kauppa täällä sitten noita jalokaloja pyörii.

Taisivat viedä kaverin kalan 😉

Ei tarvinnut sanoa, että happamia ovat, koska siikaa kävi Kari grillailemassa, kuvankin laittoi mulle, mutta en omaa oikeuksia sen julkaisemiseen 😉

Saatiin kylkipaikka, joten tällaisten vanhuksienkin on helpompi kulkea ees taas veneeseen. Saari kierrettiin kerran kokonaan ja pari pienempää retkeä siihen päälle, joten reippailtuakin tuli.

Örkeille täällä riittää piilopaikkoja, kun metsään on jätetty runsaasti tuulenkaatoja. Ja tulevaisuudessa kenties joku tirppa saa tästä oksanreijästä itselleen hyvän pesäpaikan.

Oikohan Japanilaiset innoissaan, kun kuivanutta rakkolevää on reilusti rannoilla. Ja tällä kertaa kun kuivia ovat, eivät lemuakaan.

Ja sitten nähtiin sellainen lintu, jota emme tunnoistaneet, eikä oikein selvinnyt edes lintukirjastakaan. todennäköisesti valkoviklo.

Ja täytyihän se grillaaminenkin kokeilla. Emn vain huomannut ottaa tuulen suuntaa huomioon. Loppupuolella jouduin hesarilla suojaamaan, jotaa olisin saanut broiskun rintafileet kypsiksi. Kuvan oton aikaan ei ollut tuulesta tietoakaan.

Vielä kun jaksaisi/kehtaisi editoida videot, joita on aika paljon, mutta siitä sitten toisella kertaa.

Nyt lauantai-illan ohjelmassa seuraa jääkiekon MM ja sitten Euroviisut…….