Pääsin viemään Masin kesäiselle retkelle Espoon edustalla olevalle Kaparen saarelle.

Rantautuminen onnistui ihan ekalla ja hyvin, joten hyvillä mielin pienelle tutustumisreippailulle saaren ympäri.

Melkeinpä heti veneestä kalliolle vastaamme tuli ruohosipulipehko, jota hienosti korosti valkoinen kukka, joka ei välttämättä ole se ”aito” ahopäivänkakkara.

Jos tässä on valkoista, niin nähtiin myös valkoinen ruohosipulin kukka?

En muistikuvani mukaan ole moista ennen nähnyt, tai ainakaan kiinnittänyt huomiota.

Kukkien kuvaus jatkui, mutta minä päätin kuvata Masia.

Tuosta vähän matkaa eteen päin, niin alkaa ne hienot eriväriset kalliot ja kivet.

On siinä aikoinaan ryske käynyt, kun näitä on maan kuoren pintaan nosteltu.

Tuolla ulkomeren puolella oli kolme valkoista. Se viimeinen on ihan kuvan ylälaidassa.

Toisella puolen saarta oli vesilintuja lepäilemässä.

En ole varma, mutta haahkoja taitavat olla. Yllättävän vähän mitään poikueita näkyi.

Saaren puuliiterin läheisyydessä ollut vanha keittokatos, sitä ei enää ollut.

Sen sijaan tilalle oli tehty kaksi hienoa puuceetä.

Sitä en tiedä, kuinka järkevää oli laittaa tuo pöytäryhmä tuohon edustalle? Vai onko se sitten jonotusta varten 😉

Me otimme liiteristä sylit täyteen puita ja jatkoimme keittokatokselle, joka oli vielä paikoillaan.

Siellä olikin jo tulet valmiina, kun pari nuorehkoa mietä lounastaan lämmitteli.

Me olimme käyneet kaupan kautta ja Masin toiveesta sain valita, mitä valmistan tänään ruuaksemme ja se ei ollut makkaraa.

Rosamundat on piilotettu folioiden sisään, ettei ihan kärtsäisi. Pitää samalla hyvin kosteuden sisällään, eikä kuivu.

Sinihomejuustolla täytetyt herkkusienet ja Entrecoteet.

Joku viisas on joskus todennut, että odottavan aika on pitkä.

Ja nytkin sai vähän yli tunnin Masi odottee, ennen kuin sai haarukkansa pihviin työntää.

Lähinnä noiden perunoiden kypsennykseenhän se aika meni.

Aikas hyvää oli.

Mutta ihmetys ei ollut pelkästään tämän ruuan odotus.

Västäräkki oli tehnyt pesänsä muurikkapannun taakse, keittokatoksen sisäpuolelle.

Välillä tämä siivekäs pyrähti pesästään pois, ilmeisesti ruokailemaan ja tuli vain hetken päästä takaisin, jatkaakseen hautomista.

Uskaltauduin kuvan näppäämään, kun taas rouva poistui paikalta.

Viisi munaa näytti olevan. Yllättävän vähän me ilmeisesti hautomista häirittiin, koska takaisin tullessaan pari kertaa visersi ja asettui sen jälkeen pesän pohjalle niin, ettei näkynyt kuin vähän pyrstöä.

Sitä en tiedä, miten Juhannuksena tapahtuu, koska silloin varmaankin täällä on melkoinen määrä grillaajia.

Toivottavasti homma onnistuu, ja poikaset saavat ruokaa, jotka oletan siinä vaiheessa olevan jo kuoriutuviksi.

Me sulattelimme ruokaa rupattelemalla niitä näitä ja lopuksi kiehautin vielä pakkikahvit.

Kuuden jäkeen läksimme kotiin päin, pienten mutkien kautta.

Koukattiin Knapeskärin ja Gåsgrundetin kautta katsomassa , oliko veneitä saarissa.

Olihan niitä. Ensin mainittuun saareen kahdesta avoveneestä purettiin tavaraa maihin. Ilmeisesti tulevaa viikonloppua tai jopa Juhannusta varten.

Jälkimmäisessä olikin poijuissa seitsemän paattia, joten siellä oli ilmeisesti kunnon meininki menossa.

Emme nousseet kummassakaan maihin, eikä ollut aikomuskaan. Kunhan käytiin kurvailemassa.

Kotisatamaan päästiin ilman sen kummempia manöövereitä ja kävin viemässä Masin kotiin.

Seuraavaan kertaan.