Ankkuripaikkaa etsiessämme, nähtiin tommosia ihmeellisiä tötsiä kasin kappalein.

Tarkotusta en tiedä, ja lisäksi vasemman puoleisen takana oli jotain ”piilotettu” pressuilla.

Jos joku tietää noiden tarkoituksen, saa laittaa viestiä tulemaan.

Meidän piti mennä ihan toiseen saareen, mutta siellä olikin pari taloa ilmestynyt, joita ei näkynyt missään kartoissa.

Siispä etsittiin toinen vaihtoehto, jonka oli merkannutkin varapaikaksemme.

Muuten ihan hyvä paikka, mutta edessä hirveä ryteikkö ja louhikko.

Yhden yön sitä on vaikka aidanseipäässä, vai miten se oli.

Tähän kohtaan ei purkkarilla ole asiaa, mutta tuonne oikealle meistä, toiseen ”ulokkeeseen” menee melkein vaikka sotalaivalla.

Tämä saari sijaitsee etelään vain kivenheiton päässä Borstöstä, satama nro 782.

Vänöstä noin kymmenen mailia länteen.

Väylältä tulee isompien veneiden aaltoja, mutta onneksi ovat jo laantuneet sen verran, ettei oikeestaan haittaa. Tuleepahan tunne kuin kehdossa olisi.

Kuvassa näkyy hyvin tuo lahdukka oikean puoleisessa saaressa, johon meidän piti mennä. Isot laiturit tehty, eikä meiltä mitään kyselleet ; – )

Hylkyjen määrä aluella kertoo karua kieltään karikkoisista veristämme.

Vanhin kirjallinen merkintä haaksirikosta on lokakuulta 1664, mutta se on tuon kartan pohjoispuolella. Kolmesta sinisestä vierekkäisestä yksi on hillantilainen kolmimastoinen galeotti St Michael ja oli matkalla Amsterdamista Pietariin. Se oli tullannut itsensä 15.10.1747 Tanskan salmessa ja hävinnyt 4.12.1747.Se on maailaman vanhin jotakuinkin säilynyt kauppalaivan hylky 42 metrin syvyydessä.

Pakolliset illan kuvat.

Taas sain ”vangittua” kahlaajan.

Sulassa sovussa molemmat noukki jotakin ihan tuossa rannassa.

Huomiseen.