Eile illalla rannassa oli muutama muukin ihailemassa auringonlaskua.

Voi vain kuvitella, paljonkon täällä meitä töllistelijöitä riittäisi high seasonin aikaan.

Oli mulla parempikin kamera mukana, mutta kun se kelen johto jäi kotiin, en saa siirrettyä kuvia tähän tablettiin.

Tyhmä pää niin kärsii kaikki, lukijatkin.

Ravut tekevät kivoja kuvioita reikänsä, kotinsa, ympärille. Ja näitä on täällä tuhansia.

Toinen toistaan eriskummallisempia.

Pieni iltalenkki on aina paikallaan, ja se yleensä yhdistetään ruokailuun. Illalleselle menemme pikkaisen matkaa resortistamme, joten huvi ja hyöty…

Ja jotta kävelyn kalorit saadaan takaisin, omassa ravintelissa jälkkärit, ja Madamille viel iltadrinksu.

On mahottoman hyviä nää soklaati-jäätelöjälkkärit.

Aamu-uinnin jälkeen, kuivateltiin terdellä, tuli vanha kaverimme ruokaa etsimään.

Kännykällä otettu, niin ei tahdo pikselit riittää, kun vähän joutui zoomailemaan.

Mutta ideahan tässä kait tärkein.

Ennen lounasta kävin hieronnassa, tunti maksaa 300 pth, kympin verran, ja hyvää työtä tekevät. Madan otti pedikyyrin, 200 pth.

Illaksi lähdetiin Saladan-satamaan. Päästiin markkinoille ja rantaravintoloita katsastamaan.

Sitä mitä täällä ei ole, ei tarvitse.

Molemmat löysivät retonkia itselleen.

Joten, ei ihan turha reissu. Onhan täällä muutenkin kiva tepastella. Suomalaisia tuntui olevan yllättävänkin paljon.

Laskuvesi on tähän aikaan vuorokaudesta, tulee rojuakin esiin. Aika lohduton näkymä kahden ravintolan välikkö. Tuosta veneestä, ensin luulin, että jotain remonttia varten vedetty kuivalle peräpää, mutta sittenhän mä hogasin, laskuvesi……

Löydettiin vai vahingossa eksyttiin samaiseen ravintolaan, missä edellisellä kerrallakin käytiin, siis vuonna -17.

Onkohan peräti samat venhot rannassa, pitääpi kotona tarkistaa vanhoista kuvista?

Oli tai ei, ruuat tilattiin ja saatiin.

Madam otti kevyet palat ja minä paikallista kalaa.

Jotain vaaleaa kalaa soijakastikkeessa, sieniä ja yrttejä. Peijakkaan hyvää. Just just jaksoin, kun oli vielä uuniperunakin kyytipoikana.

Sittempä köpöteltiin tuktuk’iamme etsimään. Respan tyttö tilasi meille tuktukin ja tämä jäi meitä odottamaan. Tarjontaa näistä kulkupeleistä oli oikeesti ihan hel….sti.

Me ei tyrkkyihin sorruttu, vaan oltiin ”uskollisia” meidät tännekin kuljettaneelle tuktuk-tytölle. Satasen per sivu tämä lysti maksaa.

Huomiseen.