16.7. Vänö

Lähdettiin melkeinpä heti Muistojen Bulevardin jälkeen suoraan Vähö´hön.

suosirri se on, vahvistivat lintuihmiset

Juuri ennen lähtöä, havaitsin linnun, jota en tunnistanut.

Lintukirjasta tutkailtiin, ja päädyttiin suosirriin.

Aika harvinainen lintu, noin 500-1000 paria pesii Suomessa.

Ja sitten päivän asiaan.

Matkalla nähtiin taas sellaisia lintuja, joita en tunnistanut.

Yritin äsken lintukirjastakin katsoa, mutta tuloksetta.

Onneksi tultiin ajoissa, koska tiukkaa tulee todennäköisesti tänäänkin täällä olemaan. Eilen kuulemma oli aivan täynnä ja redillekin jäi.

Jo ”sisääntulo” ennakoi ruuhkan.

ruuhkaa vähän ennen Vänön satamaa

Veneitä onneksi nyt meni pois päin enemmän kuin satamaan päin.

vielä jokunen paikka vapaana, suunta länteen

Kuva on länteen ja tässä vaiheessa vielä tilaa, klo 12:40.

Vaikuttaa ihan kivalta pikku kylältä.

Lainaus Saariston kätköissä 501 nähtävyyttä, jota suosittelen historiatietojen lähteeksi:

Naapurisaarelaiset kutsuivat Vänössä asuvia köllinimellä ”vänömyggorna” (Vänön hyttyset).

Wikipediasta:

Vänö on kylä Kemiönsaaren kunnassa Vänön saarella. Saari kuuluu Hiittisten saaristoon ja oli aiemmin osa Hiittisten ja myöhemmin osa Dragsfjärdin kuntaa. Vänössä on 20 ympärivuotista asukasta.[1] yhteysalus m/s Stella liikennöi saarelle Kasnäsista.

Vänön perinteikäs kappeli löytyy saaren itäosasta. Jo 1600-luvulla tällä paikalla oli kappeli, jonka tanskalainen kapteeni Klas kertomuksen mukaan lahjoitti saarelle. Nykyinen kappeli on vuodelta 1975. Kappelissa järjestetään jumalanpalveluksia kesäisin.[2]

osa kylästä ja väylä pohjoisessa

Vänön saaren nähtävyys ovat kukkivat niityt ja niitä laiduntavat lampaat, jotka myös pitävät maiseman avoimena. Vänön linnuston erikoisuus on kirjokerttu, jonka pesimäkanta on ehkä Suomen tihein.

Maa-alue on jaettu seitsemän tilan kesken. Kalastusalueet ovat jakamattomat, mutta seitsemän eri aluetta vuorottelevat vuosittain, kuten Utössä neljä kalastusaluetta vaihtuvat vuosittain.

kyläläisten laiturit, jossa yksi Finmar Commondore näkyy olevan

Suojainen lahdukka on tarjonnut asukkaille tyyssijan jo keskiajalta lähtien.

Näkyi laiturissa olevan yksi Finmar, joten täällä ymmärretään hyvien veneiden päällä ; – )

Jonkun aikaa oltuamme, tuli lauttalaituriin isompi keksintö.

Porukkaa liikkui niin sisään kuin pois laivasta. Ja saarelaiset/mökkiläiset tulivat veneillään hakemaan tilaamiaan tavaroita.

Stella tuo niin paikallisia kuin turistejakin Turusta. Ja ”rahtia”

Trfiikkia siis piisasi.

Samoihin aikoihin alkoi satama täyttyä.

Mekin jouduttiin pikkaisen keulaa siirtämään, että mahtui iso purkkari viereen.

vähän vaatisi hommaa

Kaupan edessä pikkaisen kärsinyt ja paljon merta nähnyt vene. Iso oli, noin 12 metriä.

melkein Hanna, kavereiden entinen vene

Ja sitten toinen, jota ei ehkä myöskään enää pelasteta.

Tuossa yksilössä on samanlaiset jäävahvisteetkin, kuin oli siinä Hannassa ollut.

Kaupasta ostettiin pikkuisen tarvikkeita. Täällä oli sentään perunoita ja kurkkua yms.

Kävin myöhemmin vielä jädet hakemassa.

Sitten saarikierrokselle.

Datsun 100A

Heti kaupan jälkeen oli tällainen helmi.

Parillakin tutulla oli moinen kulkupeli 70-luvulla.

Seuraavaksi matkamme varrella oli kulttuuritalo.

Tarkemmin Smugglarnästet (salakuljettajien pesä) joka on rakennettu Taalintehtaan rautatehtaan kuonasta 1893 ja sitä käytettiin navettana vuoteen 1991.

värikästä kivee

Kaikki kivet ovat erilaisia ja niissä on erilaisia sinisen ja vihreän vivahteita.

Näin sitä jo 1800-luvulla kierrätettiin.

Hienoksi olivat sisustan saaneet.

sisältä hieno

Ja varsinaisen salin lattialankuilla oli leveyttä ainakin 8 ellei 10 tuumaa.

lattialankut

Eihän täällä saarella nyt ihan noin isoja puita kasva, joten mistä lie roudanneet moiset lattialankut.

lampaita

Saarella on kuulemma paljon lampaita ollut aina ja niitä nähtiinkin matkallamme.

Ja ilmeisesti jossain on karjaakin, kun ovat heinää tehneet.

ei ole golfkenttä, vaikka onkin viheriön oloinen.

Tästä pellosta oli heinät rullattu (ei tarkoita nyt varastamista, tiettävästi).

Kivasti oli jätetty leppiä suojaksi vaikka lampaille.

Tämä oli paremman näköinen luonnossa kuin kuvassa.

Tuosta pellon nurkalta lähtikin sitten oikein idyllinen tie kohti määränpäätämme.

maalaistie

Tuli ihan lapsuus mieleen, kun tätä tarvottiin menemään.

leppikkotia

Vähän ennen kohdettamme, kappelia, loppusuorana tuli leppikkoa sitten ihan pikkuisen.

Ja hyttyset tietysti. Onneksemme ei kuitenkaan ihan älyttömästi. Täällä saaristossa ei yleen inisijöitä kauheasti ole, mitä nyt miehistö keskenään inisee ; – )

Tämän uuden kappelin rakensivat vapaaehtoiset nuoret ympäri maailmaa 1975.

Edellisen poltti tilallinen Berg 1800-luvun lopulla kaskeamisen lähdettyä ”vähän” käsistä.

Tarina ei kerro, mitä tekivät Bergille.

Sisällä olikin ihmettelemistä.

Kirkkolaivan keulakuva on englantilaisesta Alfred-fregatista, joka tuhoutui 1854 Vänön länsipuolella, nostettu 1970-luvulla . Kuva esittää Englannin kuningas Alfred Suurta, joka eli 1800-luvulla ja taisteli tanskalaisia viikinkejä vastaan.

Kappelin seinässä, ulkopuolella, on paikallinen ”osoiteluettelo”

Tällaista en ole myöskään ennen nähnyt.

Kaikkien talojen tai sukujen sijainnit merkitty koordinaatein.

Tuon tarkenpaa osoitteistoa ei voi tehdä.

Tiet voivat muuttua, mutta koordinaatit eivät.

Elleivät muuta koko karttasysteemiä.

Lähiaikoina tettävästi ei ole kehitteillä uutta sillä sektorilla, tietääkseni.

historiikkiä , Finlandia-Camp

Kappelin takaa lähtee polku hiekkarannalle.

jänkhää, tai melkein

Polun varrella maisema muistutti melkein kuin lapin jänkää.

Kitukasvuista katajaa, vähän kanervaa. Puutuu vain vaivaiskoivut. Vaikka niitäkin täällä saaristossa on.

”pikitie”

Rantaa lähestyttäessä, tulikin loppumatkaksi paikallinen ”pikitie”.

Tätä ei tarvitse ikinä pinnoittaa uudelleen.

Vastaavia teitä saaristossa on aika monessa saaressa.

hiekkaranta

Ja pikitie loppui hiekkarannalle.

Täällä saaristossa ei näitä tämän lajin rantoja liiemmälti ole.

Tai jos onkin, käyttämättömänä ovat kasvillisuuden peittämiä.

Ilalla otin vielä laituriruuhkasta kuvan.

sopu sijaa antaa

Meidän veneestä toiselle veneelle oikealle lainasin jatkoroikkajakajan, kun ei riittänyt enää virtapistokkeet. Joku toinen vene lainasi heille adapterin, että saivat liitettyä johtonsa minun lainaamaani jakorasiaan. Kaveria ei jätetä täällä saaristossa. Sitä voi joskus itsekin apua tarvita.

Lopuksi vielä Mavicin kuvaa.

yläilmoista katsottuna

Huomiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.