Aamulla kun heräilin, oli ”pakko” ottaa pilven heijastuksista.

Sitten katseeni suuntautui alas ja voi kauhistus – sinilevää …..

Tämä on tosi harmillista, varsinkin, kun ovat huomiselle luvanneet tosi hellepäivää.

Alueella on mökkejä tosi paljon, niin uiminen saattaa tulla aika ikäväksi, jos tuosta vielä levän määrä äityy pahemmaksi.

toki, jos heti uimisen jälkeen huuhtelee itsensä makealla, puhtaalla vedellä, niin iho ei kerkeä reakoimaan, mutta herkkäihoiselle tämä voi olla ongelma.

Siksi meillä on veneessä uimatasolla mekean veden suihku, jos olis vaan tarennut mennä uimaan, 15 asteiseen veteen , hur.

Päätettiin lähteä lähemmäksi kotisatamaa, kun perjantaina on pakko olla kotosalla.

Sää voi aina tehdä tepposen, niin ei viitsi jättää mitään riskiä, varsinkin Porkkalan selän ylityksen vuoksi. Ja meinas nyttenkin jäädän ainakin näin aamupäivällä ylitys tekemättä. Oli meinaan sen verran merisumua, mutta onneksemme se oli Hankoon päin, joten uskalsimme lähteä ylittämään.

Bågaskärin kohdalta oikaistiin menemään poikki Porkkalan selän.

Varasuunnitelmana olisi ollut mennä ”rantoja”pitkin, eli kiertää pohjoisen kautta, mutta nyt oli yläkerran herra meillä matkassa ja sumu hälveni, paitsi ihan loppumatkasta oli aika paljonkin, siinä Sommarön jälkeen, mutta sekin hälveni, juuri ennen Stor Treskö:tä. Taas kerran tuli selväksi, miten tärkeä tutka ja plotteri on veneessä. Se pari mailia kun melkein hernerokassa ajelee, ei pysyisi väylällä, jos elektroniikkaa ei olisi.

Saatiin ajella plägää merenselkää pitkin, joten matka joutui, 24 knots.

Perille päästyämme saaren länsirannalla näkyi kaksi venettä mutta onneksemme pohjoispuokamassa ei ollut ketään, joten saimme oman paikkamme, melkein. Vesi on korkella normaalista, joten vakipaikalle pääsee aallot kastelemaan kallion sen verran pahasti, ettei siihen uskallettu mennä. Onneksi keksi muutaman metrin päästä toisen, jopa paremman paikan, jossa en ole ikinä ennen ollut. Joutui pikkaisen taiteilemaan, että sai Sarzan siihen oikeaan asentoon, mutta kyllä se sitten onnistui, kun ei periksi antanut.

Aikaisemmin en ole uskaltanut tulla tuohon, koska pelännyt, että potkurit ottaa pohjaan, mutta tällä hetkellä siinä on liki kaksi metriä vettä. Mittasin puoshaalla. Veneen vasemmalla puolella on loiva, matala kallio ja saimme juuri ja juuri sen matalan kohdan oikealle puolelle niin, että ohiajavien örkkien aallot eivä saa pohjaamme osumaan siihen kallioon. Se ylös-alas liike kun voi olla oikeesti aika iso.

Sitten olikin saarikierroksen aika.

Päivän reippailut on ”pakko” tehdä, että pysyisi edes jollain tavalla siedettävässä kondiksessa.

Täällä sielu lepää.

Tuli muutama räpsy otettua.

Takaisin tullessani vasta tajusin, kuinka kirkas vesi nykyisin täällä on.

Tuo ankkuriköysi on kuitenkin parin metrin syvyydessä ja silti aika selkeesti näkyy. Osittain kirkkauteen saattaa vaikuttaa veden viileys. Jos olisi sellaiset + 20 ja jotain, saattaisi olla kaiken maailman höttöä paljon enemmän ja kenties sitä surullisen kuuluisaa sinilevääkin. Nyt viime viikon kovat tuulet ovat sekoittaneet vedet kyllä tosi hyvi ja levät saaneet sitä myöden ”kyytiä”.

Koska Ahti on ollut nirsolla päällä, jouduin turvautumaan säilöttyyn Pielisen rantakalaan ja uusiin perunoihin.

Ei hullumpaa ollenkaan. Itse asiassa kotonakin nautiskelen aika usein kyseistä tuotetta sekä saman valmistajan muikkuja. Suosittelen.

Illemmalla tänne pohjoispuolelle tuli kolme venettä lisää, mutta aika kaus meistä, joten rauhassa saadaan olla.

Perinteiseksi muodostunut video vielä loppuun.