Aamupäivällä oli hyvä tekosyy käydä kaupalla, kun piti roskiksen avain pala uttaa.

Pienet oli nyt ostokset, lähinnä meni tuolle herkuttelupuolelle hankinnat.

Kaupan pihalla katselin melkein jalkojeni edessä olevia orvokkeja jädee nautiskellen.

Siinä oli kahta kokoa olevia. Minun kasvituntemukseni ei riittänyt tekemään isompaa analyysiä lajien eroavaisuuksista muuta kuin, että isoterälehtiset mielestäni istutettuja ns puutarhaversioita ja nuo pienemmät, joita saaressa melkein joka puolella, ovat metsäorvokkeja. Kauniita kumpaisetkin.

Palattiin veneelle ja pienten järjestelymanoveerien jälkeen köydet irti ja liikenteeseen.

Ei ollut ruuhkaa merellä.

Alkumatka pieni pätkä väylää, mutta sitten oikaisten Kaunissaaren eteläpuolelta kohti Pellinkiä.

Sen verran hidastettiin sataman kohdalla, että nähtiin laitureiden olevan oikeilla paikoillaan.

Siis Kaunissaaren kesä on ”pelastettu”, mitä tulee turisteista riippuvaisten yrittäjien elinkeinoa aatellen. Hyvä niin.

Melkeinpä plägä oli alkumatka, mutta viimeinen selkä ennen Pellingin saaristoa, Loviisan kohdalla, alkoi pienoinen tuuli, joka nyt meitä ei paljon keikuttanut.

Purjeveneilijät tietysti tykkäsivät tuulen vireestä.

Eipä niitäkään montaa nähty.

Kävimme matkalla vilkaisemassa Lillfjärdenin kohilla hyviä rantautumispaikkoja, mutta ne olivat jo varattuja, joten jatkettiin matkaa.

Löysimme kivan pikkusaaren, jolla ei ole edes nimeä.

Tämä on Bredholmenista mailin verran pohjoiseen. Nro 221.

Näin lauantaina alkaa olla hakusessa hyvät paikat rantautua, jos ei halua naapureita. Me ei nyt haluttu.

Matkaa tänne tuli melko tarkkaan 40 mailia ja aikaa kaikkine manovereineen vähän yli kaksi ja puoli tuntia.

Saari on oikeesti pieni, olisiko 60 x 20 metriä? Maastokartta tiesi kertoa, että saari on Västerklobbarna. Näitä kun on kaksi snadii vierekkäin. Ja me ollaan itäpuoleisessa, niin olkoon tämä Österkloppen.

Veneitä menee jonkin verran ohi, lähinnä ilmeisesti mökkiläisten, kun ovat kaikki avoveneitä. Vaikka ovatkin ”pieniä”, niiden aallot saivat keulan muutaman kerran osumaan rantakiveen. Ankkuri oli alun alkaen liian lähellä ja tässä on ankkurin kohdalla 14 metriä vettä. Siispä: Jouduttiin pikkaisen siirtämään paikka ruokailun jälkeen, kymmenkunta metriä saaren itäkärkeen.

Vanha ja uusipaikka. Uuden paikan kuva otettu aika läheltä vanhaa paikkaa.

Tuohon niemen nokkaan siis muutettiin.

Näin saattaa käydä, kun ajattelee, että kyllä se tässä pysyy. Ois pysynyt, mutta kun ei voinut oikein ankkuria enää kiristää, säilyttääkseen tarpeellisen kylman köydelle.

Ja meni tuolla väylälläkin veneitä, nähtiin jopa kaksi yhdellä kertaa.

Ihan kiva välillä olla tällaisissa pienissä saarissa.

Ihmetellä mökkiläisten ohiajamista.

Täytyy vaan todeta, että kalusto näillä on hyvää.

Uudehkoja 6-7 metrisiä, alumiinisiä pääosiltaa ja isohkot koneet perässä. Toisaalta, jos täällä meinaa liikkua, eihän siitä pikkupurtiloilla mitään tule, varsinkin syksyllä, kun kelit voivat olla aika rankkoja.

Näissä maisemissa jouduin, ei ku sain, evästä meille grillailla.

Yllättävänkin paljon liikennettä. Mitähän se sitten lomakautena on?

Ehkäpä illalla vielä jotain kirjottelen?

Mökkiläisii.

Mutta sitten sai todistella joutsenta kähinöitä.

Tämä pöyhkeilijä kauhealla kiireelä uiskenteli kohti kaikessa rauhassa kesäillasta nauttivaa pariskuntaa.

Kun saavutti sen, myöhästyin pikkuisen, mutta jotain sain ikuistettua.

Ja sitten alkoi tapahtua.

Yritti viedä naaraan, vaan eipä onnistunut.

Kuvia lisäilen vähän myöhemmin, ehkä.

Ohi ajavien veneiden aallot eivät ihan sattuneet yleensä ankkurointipaikkaamme, mutta jostain syystä nämä kääntyivät hieman heiluttaen Sarzaa vähän.

Ja pitihän se lähteä kuvaamaan punertavaa iltaa kovalta maalta.

Harvemmin olen osunut merimetsoa tällain kuvaamaan.

Hämähäkki odottaa, odottaa …..

Pitihän se Mavic laittaa töihin.

Ja oli vielä liikennettäkin.