Olimme illalla suunnitelleet saaren vaihtoa, koska tämän saaren kalliot ovat tosi liukkaita. Keli on muutenkin märkä ja tuolla pöheikössä ei kuivuminen ihan nopsaan käy.

Mutta mutta …

Aamulla vielä vähän häämötti vastaranta, joten oletettiin tuon kyllä kohta hälvenevän.

Vaan mitenkäs kävikään.

Vähän ennen puolta päivää hävis melkein kaikki ympäriltä.

Siispä jäätiin oottelemaan, josko vähän selkenis.

Periaatteessa tuolla kyllä nykytekniikalla pärjää. Onhan meillä tutka ja plotteri, tabletissa ja kännykässä merikorttisovellutukset, mutta jos ne kyykkää, mites sit suu pannaan.

Tätähän vois verrata autolla ajoa hirveessä lumipyryssä yöllä. Pitkillä ei nää mitään ja lyhyillä ehkä 5 metriä.

Lisäksi, täällä merellä on aina riski, että joku tulee päälle, jolla ei ole tutkaa ja luottaa vain siihen plotteriinsa autopilot päällä.

Olemme joskus joutuneet väistämään parikin kertaa kohti ajavaa isoa moottorivenettä, joka ei tehnyt elettäkään vaihtaakseen suuntaa. Ajatteli varmaankin ns isomman oikeutta, jota merellä ei ole kuin kauppa-aluksilla. Tai sitten laittavat autopilotin päälle ja tähystys unohtuu sen vuoksi.

Näitä ihmetellessäni huomasin yön aikana tulleet seitit.

Eikö pisarat kuvata aina ”pisaran” muotoisiksi? Seitissä ei ollut kuin yksi pisaran muotoinen pisara. Siis meitä huijataan tässäkin asiassa.

Mutta tämä pisara onkin vähän erikoinen. Toimii ”linssinä” taustalla näkyvään maastoon.

Niin ne kyllä tekee noi pienemmätkin.

Vähän ennen yhtä meinattiin lähteä saarikierrokselle, mutta oli liian märkää.

Takaisin tultaessa huomattiin sumun vähän hälvenneen, joten pikainen tarkistus Haapasaaren havaintoaseman näkyvyydesta. Merisää kertoi sen olevan 8 km, joten uskaltauduimme irroittautua laiturista ja ei kun menox.

Vähän oikoen ajeltiin, ensin suoraan etelään, sitten suoraan, melkein, itään ja niin olimmekin Tammion pohjoispuolella.

Näkyväisyys heitteli aika paljon matkalla, ollen välillä vain muutamia satoja metrejä.

Aika lähelle sai satamaan tulla, ennen kuin selvästi sumun läpi näki.

Käsittääkseni tuollaisella kellolla ilmoitettiin yhdysveneen lähtemisestä. Tässä on yhteysvenelaituri.

Kesäaikaan täällä on aika paljon väkeä, mutta ympävuotisista en tiedä.

Kerrotaan, että kyläläisten jälkeläiset, n 250 henkilö, perheineen käyttävät taloja kesä- ja loma-asuintoina, joten ilmeisesti ihan vakituisia ympärivuotisia, virallisesti, ei ole. Ehkäpä muutamia eläkeläisiä asuu melkein koko vuoden, mutta jos kirjoilla mantereella, eivät silloin ole vakituisia asukkaita.

Asutustahan täällä on ollut jo 1500-luvulla. Venäläiset eivät oikein tykänneet, että suomalaiset asuttivat saarta ja hävittivätkin ne useampaankin otteeseen. Mutta Suomalainen sisu ja uutteruus sai aina vaan saarelaiset palaamaan hyville kala- ja hyljeapajille.

Jopa talvella 1571 kävivät kylän hävittämässä. Tylyä porukkaa naapurissa tuolloin olivat. Ja kuitenkin tykkäsivät kauppaa käydä saarelaisten kanssa. Mani tooks – jo tuolloin.

Isojaon aikaan on kallioihin hakattu tonttijaot., 1700-luvulla.

Vanhan kylän taloja vieläkin pystyssä 1800-luvun alkupuolilta. Omilla aluksillaan purjehtivat Pietariin, Tallinnaan ja Memeliin nykyisessä Liettuassa. Seprakauppa oli myös tärkeässä roolissa virolaisten kanssa. Ehkäpä tuo kaupankäynnin ansiosta talot ovat mielestäni aika kookkaita. Vaurasta väkeä.

Seurojen talon hakivat 1919 Somerista, missä se oli ollut venäläisen sotaväen saunana.

Kylä on ainoa klassiseen 1800-luvun tyyliin rakennettu saaristolaiskylä. Suurin osa taloista on ajalta ennen 1870.

Laituri voisi olla parempi, mutta eipä täällä varmaankaan ihan hirveesti turisteja veneillään käy ?

Vaatii pientä jumppaa päästäkseen näin pienestä veneestä pois.

On meinaan aika korkea tuo aallonmurtaja, minkä päälle tuo polkonki on tehty.

Joutsenperhe ei paljon meistä välittänyt, vaan ruokailivat kaikessa rauhassa.

Oli kiva seurata näiden pikkuisten touhuja. Varsinkin, kun sain muutaman maukkaan otoksen.

Osa rakennuksista ovat aika vanhoja, kohta kaksisataa vuotta rikki usealla.

Näitä taloja ja vajoja vois tuijotella pitenpääkin.

Matalampaan veteen on jouduttu kasvattamaan laiturin pituutta.

Herttaisia nämä pikkupallerot.

Ruokailun jälkeen meinattiin pienelle tutustumisreissulle mennä, vaan sadekuuro siirsi lähtöä.

Kun vihdoin päästiin liikenteeseen, saimme jälleen huomata tämän saaren upeuden.

Näiden talojen ja pihojen takia tänne oli tultava uudelleen.

Oliko kolme vuotta sitten, kun täällä käytiin?

Tämä puuaita on melkeinpä heti, kun laiturilta lähdetään kävelemään kylää kohti.

Jollakin välähtänyt, kun pysäkin merkin on tuohon ruuvannut.

Lintuja on paljon ja osasta ei mitään hajua, mitä lajia ovat.

Tämä yksilö laulaa luritti niin kauniisti.

Västäräkki kävi katolta evästä poikasilleen keräilemässä.

Jännästi pystyy keräämään nokkaansa lisää hukkaamatta edellisiä.

Nyt illalla alkaa seljetä lännestä päin, eli toiveita huomisesta aurinkoisesta päivästä olisi.

Samalla nostanut tuulta pikkaisen, jopa 7-8 m/s pohjoisen puolelta, näyttää nyt Haapasaaren säähavaintopisteen ilmoitus. Haapasaareen on tästä väyliä pitkin n 15 mailia, eli linnuntietä n 12 mailia.

Huomenissa jos keli sen sallii, niin otan sitten kunnolla kuvia ja videota.

Siitä sitten kooste.