Edelleen Maarianhamina tuulia pitelemässä 12.-13.7. su-ma

Vaikka eilen olikin lauantai-ilta, satama oli yllättävänkin hiljainen. Kymmenen jälkeen ei kuulunut kuin muutaman ohiajavan auton musiikin mökä, joka sekin hiljeni ennen puolta yötä.

Aamupäivällä lähdimme Ahvenanmaan kulttuurihistorialliseen museoon. Olemme toki käyneet täällä ennenkin, mutta ihan kuin tämän ikäinen vielä muistaisi, mitä on aikaisemmin nähnyt.

Todella kattavasti paikan historiaa aivan kivikaudelta lähtien.

Nämä 50- ja 60-luvun uudet tekniset laitteet …. toivat lapsuuden mieleeni. Varsinkin tuo pulsaattoripesukone. Sinne kun laittoi paitansa tai farkkunsa pyörimään, sai hihojen ja lahkeiden solmuja tovin selvitellä.

Carl-Johan Listherbyn teos kuolin vuoteella. Olemmeko todella menneet niin näyttöjemme vangeiksi, ettei edes kuolivuoteella malteta laitetta laittaa sivuun?

Tämän jälkeen olikin jo aika saada nauttia toisenlaisesta kulttuurista. Ruokakulttuurista. Tällaista Ahvenanmaan pannukakkua ei saa mistään, ainakaan näin hyvää. Kävelykadulla on monta kahvilaa, jotka tarjoilevat tätä, mutta meidän mielestä tämä Julius Café & Konditori on paras.

Päätöntä menoa täällä ruotsia puhuvassa kaupungissa.

Sillä aikaan oli tullut ruotsin lippua kantava purjealus samaan laituriin. Puu on aina puuta.

En ole ihan varma, mutta vaikuttaa Skylla´lta.

Toinenkin mielenkiintoinen paatti oli samassa laiturissa.

Illalla saunaa ja hyvää mieltä.

Maanantaina aamulla kävin maksamassa vielä yhden yön lisää. Oli edelleen luvattu kovia tuulia tälle päivälle ja kyllä tuulikin.

Lähdimme sitten kävelemään halki Maarianhaminan kaupungin toiselle laidalle, länsisatamaan päin, missä on Ahvenanmaan merenkulkumuseo.

Matkalla erään talon pihalla oli kuolleen puun runkoon tehty ”toteemi”.

Täälläkin on ihmeteltävää yllin de la kyllin. https://sjofartsmuseum.ax/fi/

Upeita pienoismalleja entisajan veneistä ja laivoista.

Kyllä laivan kapteenin kelpasi. Osa miehistöstä ei varmaankaan koskaan päässyt edes näkemään tätä.

Päällystön hytti.

Silloin kun miehet olivat rautaa ja laivat puuta, oli purjeiden tekijä yksi tärkeimmistä miehistön jäsenistä. Pitkillä merimatkoilla piti korjailla ja jopa ommella kokonaan uusia purjeita.

Kokki kuului laivan alimpaan kastiin. Useimmiten hän oli nuori poika, vasta noin 16 vuotias. Ja miettikääpä työaikaa. Aamusta myöhään iltaan syötät koko porukan ilman yhtään vapaapäivää. Kaukomatkat saattoivat kestää jopa neljä kuukautta ilman pysähdystä.

Ahvenanmaa on ollut edelläkävijä Suomen ja Ruotsin välisessä lauttaliikenteessä. Tässä Vikinglinen ensimmäisten laivojen myymälä.

Jopa silloin oli a´la carteosasto, johon tavallisella rahvaalla ei yleensä ollut varaa tai kenties sellaisia vaatteitakaan mukana, että olisi kehdannut tuonne mennä.

Paluumatkalla kävimme vilkaisemassa vielä kirkkoa.

Kirkko rakennettiin merenkulkuneuvos August Trobergin ja hänen puolisonsa Johanna Trobergin lahjoitusrahojen turvin. Myös kirkon esineistö on saatu lahjoituksina.

Pyhän Yrjön kirkko (ruots. S:t Görans kyrka) on Maarianhaminan kaupunginkirkko. Se rakennettiin vuosina 1926–1927, ja sen suunnitteli suomalainen arkkitehti Lars Sonck. Kirkon interiöörin suunnittelusta on vastannut taiteilija Bruno Tuukkanen. Porvoon hiippakunnan piispa Max von Bonsdorff vihki kirkon käyttöön 11. joulukuuta 1927.