Aamu ei valjennutkaan aurinkoisena, kuten tämän reissun useampana aamuna on valjennut.

Kaupassa kävimme muutamia pikkujuttuja ostamassa, ettei nyt ihan nälässä jouduta olemaan.

Sade taukosi pikkaisen, joten Madam laittoi elintarvikkeet niille kuluville paikalle, minä irroittelin köydet sillä välin ja sitten liikkeelle.

Ulkosaaristossa kun olimme ja iso, aava meri heti aallonmurtajan ulkopuolella, ei meri ollutkaan tähän päivänaikaan tyyni.

Eivät nuo allot nyt hirvittävän isoja olleet, mutta pudotin kuitenkin nopeuden reippaasti, välttääkseni turhat ”lyönnit”.

Tällaisella nopeudella, 16-17 solmua, ei paljon aallokko haittaa.

Kotka Rankki, saaren tuntee kaikki, ainakin nimeltä, sen eteläpuolelta koukattiin pohjoiseen.

Luulin kauempaa katsottuna, että tykit siellä on, mutta taiskin olla vain valvontatorni? Mutta, kun suurensin kuvan näytöllä, olihan tuossa vasemmalla yksi tykki. Piippu käännettynä saareen päin.

Ollaan kerran käyty tuolla ja ne tykitkin nähty ihan livenä.

Kivikasan tarkoitusta en tiedä, mutta pakkohan se oli kuvata.

Polttoväli näissä kahdessa Rankin kuvassa ollut n 200 mm.

Perille kun päästiin Lehmäsaareen, oli iloinen yllätys, kun laiturissa olikin pikkusisko, Finmar Commondore.

Oisko ikäeroa liki 20 vuotta.

Tässä tapauksessa Sarza on nuorempi mutta silti isosisko!

Nämä ovat aina kivoja yllätyksiä. Molemmat kilpaa kehuvat veneitään.

Wikipediasta:

Lehmäsaari on saari Suomenlahdessa Kotkassa Kuutsalon länsipuolella. Saari on suosittu retkeilykohde.

Lehmäsaaren maaperä on hienoa hiekkaa tai pienikokoista kiviainesta, joka on kasautunut kallion päälle. Saaren keskiosat ovat mäntykangasta. Saaren paras rantautumispaikka on itärannalla oleva lahti eli niin sanottu ”Lehmän monttu”, jossa on myös laitureita. Lahti on syntynyt alun perin soranoton seurauksena 1900-luvun puolivälissä.^[1]

Jos ei Kotka olisi rakentamiseen niin paljoa hiekkaa tarvinnut, olisiko tätä upeaa lahdukkaa leiripaikkoineen olemassakaan?

Joskun laajentumisestakin on hyötyä.

Aika monta kuormaa hiekkaa on haettu, että tämmönen monttu on saatu aikaiseksi.

Kello alkoikin olla ruoka-ajan verran, joten grilliin perunat muhimaan, höystettynä aurajuustolla ja pienellä kermatilkalla ja pannulle kebabit lämpiämään.

Nämä lihat ovat niistä annoksista, joita ei jaksettu kokonaan syödä.

Käytän tuota Floran paistorasvaa, jonka olen todennut ihan yber-hyväksi, varsinkin tällaiseen lämmittämiseen sekä letunpaistoon.

Jos pihvit paistan, silloin ihan öljyllä tirautan.

Ruuastahan ei saa edes venereissuilla tinkiä.

Normaalisti tuon vuuan mukana tuleva kansi on ihan ok, mutta nyt tuli ylitäyteen, joten jouduin turvautumaan folioon.

Siinä ruokaa tehdessä, naapuriveneen miehistö meni uimaan ja suppilautailemaan.

Vesi oli kuulemma linnunmaidon-lämpöistä?

Epäilen.

Varusteet pojalla oli kohillaan. Tuo on oikeaa meininkiä.

Valvojatkin, siis kaikki kolme, eivät aina oikein katsoneet minne piti, tai sitten juurikin oikeaan suuntaan! (suppilauta oli tuossa vaiheessa vielä maissa)

Viiden aikoihin alkoikin sitten kunnolla satamaan, joten taisi jäädä saarilenkki tänään tekemättä.

Ennusteen mukaan, se sataa koko illan ja yön.