Välipysähdys Österskär’iin pe 21.7.

Alun perin meidän piti mennä Utöseen, mutta olisi ollut liian kuoppaista ajaa sinne. Siksipä muutimme suunnitelmaa ja ajoimme Österskäriin. Tämä on Utöstä kymmenkunta mailia pohjoiseen.

Vanha kalastajakylä. Mainittu ensimmäisen kerran 1650 ollessa osa Ahvenanmaata. 1850 saari siirrettiin Korppoon kuntaan. Nykyisin ei ole kuin kesäasukkaita. Lautta käy tarvittaessa kolme kertaa viikossa täällä, mutta se pitää viimeistään edellisenä päivänä tilata. Tänään lautasta tuli kaksi nuorehkoa miestä. Hetken odottelivat laiturilla ja paikalle saapui vanha fiskari, jonne miehet menivät ja poistuivat saaristoon.

Autoa tänne tiettömälle saarelle tuskin kannattaa tuoda, mutta mönkijä ja sen peräkärry kyllä. Niillä on todennäköisesti tuotukin mursketta ja soraa, joita on käytetty näihin polkujen pohjiin ja muihinkin tasoituksiin.

Saarella on ollut myös tykkipatteri 40-luvulla.

Ja sitten vielä kyläkuvaa.

Tässä niemenkärjen länsipuolella on väylä länteen.

Ensin meinattiin parkkeerata Merikarhujen laituriin, mutta hyvin kohteliaasti meidät ohjattiin tänne yleiseen laituriin. Ne muutamat veneet jotka tullessamme tässä oli, vaihtuivat kuvan veneisiin ja tulipa alkuillasta muutama lisääkin.

Aika hieno puuvene etummaisena. Ollut nykyisen kipparin isoisän vene.

Teimme parikin pientä saareen tutustumisretkeä. Täällä kulkeminen on pikkasen haasteellista. Nyt ei ole ryteiköitä, mutta koko ajan kalliossa varottava äkillisiä jyrkkiä kohtia. Ei ne mitään korkeita ole, mutta kun niitä on koko ajan. Löysimme luontopolunkin, mutta silloin olimme jo kolunneet ihan muualla, joten emme viitsineet sitten sitä lähteä enää kävelemään.

Kiviaitoja on tässäkin saaressa riittämiin. Kai se oma reviiri sitten on merkittävä jollain tavalla ja täällä noita kiviä riittää.

Varsinaisia palveluita täällä ei ole. Edes rantasaunaa ei voinut kysellä, kun ei nähty yhen yhtä saarelaista. Ja lopuksi vielä hitokseen saarelta kuvia.

Usemmassa paikassa oli puretusta taloista tai vajoista puutavaraa, jotka suojauksen puuttuessa olivat järestään lahonneet paikoilleen. Suurimmasta osasta ei ole enää edes polttopuiksi.

Sataman vastapäisiä vene-tai verkkovarastoja.

Sortuneitakin rakennuksia on useita. On tainnut olla perillisillä muita kiireitä, kun pitää huolta vanhoista rakennuksista. Ihan ymmärrettävä juttu.

Ilmeisesti jokunen kantturakin täällä on ollut, kun maitohinkki on jäljellä.

Onkohan vaijerin tarkoitus aikoinaan ollut pitää talo pystyssä myrkyjen saapuessa.

Osa nauloista on sepän tekemiä. Vähän oli paikkailtu kaupan nauloilla, mutta ei tässä tapauksessa sekään ole auttanut.

Kun ei ole saarella enää elinmahdollisuuksia, käy talolle näin. Eikähän meillä mannersuomessakin ole tuhansia autiotaloja. Joten eipä mikään ihme, jos saaristo autioituu.

Osa venevajoista alkaisi olla vielä pelastettavissa, mutta jos ei ole aikaa, niin huonosti näillekin käy.

Toiset vajat ovat vielä todella hyvässä kunnossa. Oikein ilo silmälle. Varsinkin kun Sarza näkyy taustalla 😉 Ja onhan täällä tosi paljon hyväkuntoisia asuintalojakin. Täydet mahdollisuudet elinkelpoiseksi saareksi.

Tuon vajan ovelle kulkeminen alkaa olla jo aika haastellista puuhaa. Taustalla olevan laiturin kansi on jo hävinnyt kokonaan ja alkaa aaltojen vaimentamiseksi laitetut pystylaudoituskin olla uusimisen tarpeessa. Edellyttäen, että koko venevajaa tarvitaan enää.

Mutta kyllähän tämä on kuitenkin kauempaa kaunis kylä. Nuo korkeimman kohdan talot ovat kuin uusia. Todella siistissä kunnossa. Oletettavasti rannassa oleva uusi tai uudistettu venevaja kuuluu näiden talojen hallintaan.

Vajassa on ovi paikoillaan, mutta osa seinälaudoista puuttuu. Ilmeisesti vene on aikoinaan ajettu sinne sisään, mutta nyt ei ole enää kävelysiltaa jäljellä.

Tässä meidän laiturin vastapäätä on ruokailuryhmä, joka ehkäpä vaatisi pientä ehostusta. Vieressä on kyllä uudempi, ettei mitään hätää. Eväänsä pääsee siinä kyllä nauttimaan.