Ei päästy lähtemään kuin vasta nyt ekalle yön yli reissulle, johtuen erilaisista molempien henkilökohtaisista asioista. Toisaalta, kelitkään eivät ole olleet kohillaan, kylmää ja tuulista on ollut ja nyt kun tuli ekat lämpöiset alkukesän päivät, päästiin irroittamaan köydet Sarzan piltuusta.

Tarkoitus oli mennä Stora Mickelskärin Bylandettiin, mutta kuten viime vuonnakin kävi, vesi on matalalla ja rannassa liikaa levää meille. Ei tän ikäinen voi ottaa riskiä joutumisesta veneen ja kallion väliin.

Siispä jatkoimme matkaa viitisen mailia ja päädyttiin viimekeisäiseen tapaan Stora Svatrö:hön. Vastassa oli nuorehko mies, joka oli myöskin viime vuonna meitä vastaan ottamassa. Aikamoista sattumaa.

Nuoripari jatkoi matkaansa oltuaan ainoana edellisen yön, joten jäimme ihan itseksemme saareen. Saapi nähdä, onko saari meidän tulevana yönä?

Keli oli kohillaan, lämpöä riitti, joten päätettiin tehdä tulet ja syödä ulkona. Vaikka saaressa onkin puita, on meillä omiakin, ne kun on jo valmiiksi pilkottuja. Tämän saaren puuvajassa on vain pölkkyjä ja minun selällä ja käsillä niitä ei pysty pilkkomaan.

Sinällään hyvä, että on edes puita saaressa, aina ei näin ole ollut. Tämähän kuuluu Lähteelään ja sen ”huoltopiiriin”, joten tämän suhteen asiat ovat nyt paremmin. Itse asiassa Mikko, Lähteelän Pomo, tulikin moikkaamaan meitä. Ollaan tunnettu toisemme jo parikymmentä vuotta. Oli kiva tavata pitkästä aikaa ja höpötellä kuulumisia. Ovat kuulemma palkanneet monta paikallista nuorta töihin kesäksi, joten pääsevät fillarilla töihin ja tänne saareen sitten firman veneellä. Samalla on lisääntynyt Lähteelän ruokatarjonta. Nyt tulevana kautena saa muutakin kuin lohosoppaa, joka olikin hyvää. On lihapullia ja kolmea lajia salaateja. Saa kokki veneessä vapaapäiviä, hyvä niin.

Keittokatos oli paikoillaan, mutta me teimme tänään ihan ulkosalla, kallion päällä olevassa piisissä ryynärimme.

Madam tuli paikalle, josta nappasin sitten otoksen.

Kyllä oli mukava ruokailla ulkona pitkästä aikaa.

Mittasin merivedenkin ja yllättävänkin lämmin oli vesi, 11 astetta puolen metrin syvyydessä.

Melkein uintilämpöistä 🙂

Alkukesän tohinat saaristossa melkoiset, enkä nyt tarkoita veneilijöiden tai mökkiläisten juttuja.

Linnut pesivät ja hätäisimmillä, lähinnä haahkoilla jo poikaset.

Vastakkaisessa saaressa useita lajeja, joita en tarkkaan näin kaukaa tunnistanut.

Haahkoja oli todella paljon.

Osa lokeista näytti hautovan, kuten joutsenkin, mutta ilmeisesti ukoilla oli sulat tärkeimpiä, kuin muu. Se ulkonäkö ….

Tein pienen lenkin ja saaren toisella puolella näkyi vieläkin olevan kalastajan romuja. Ei ole kenellekään kelvannut.

Ei taida nykynuoriso edes tietää, miten noita käytetään. Paikallisen kalatiskin myyjältä kun saa kaiken ilman suurempaa vaivaa.

70-luvulla, kun itse pidin lohiverkkoja Espoon edustalla, käytin juurikin tuon mallisia verkkolippuja.

Illan alkaessa tehdä tuloaan, kävin vielä ottamassa muutaman kuvan.

Webaston sai kuitenkin laitta päälle, kun illan lätkämatsi päättyi. Kyllä Suomipoika pyöritti hienosti jälleen kerran, ihan ovat maailman mestari ainesta kaikki tyyni 😉

Ja valoisaa riitti pitkälle, jota ei tule ajatelleeksi kaupungissa.

Nukuin yhteen pötköön yhdeksän tuntia ja Madam taisi vetäistä kymmenen.

Saimme olla ihan iteksemme yön ja aamukin valkeni hienossa kelissä.

Lähdimme ajoissa, heti puolen päivän jälkeen, kotiin päin. Näytti merisäässä sateen lähestyvän, joten oli kivempi päästä kuivana kotiin.

Meni kaikin puolin reissu hyvin. Vene toimi kuten pitikin ja ne unet, ne oli jotakin.

Raikas meri-ilma, se tekee hyvää.

Seuraavaan kertaan.