Yöllä heräsin veneen nykimiseen. Tuuli oli puuskaista ja aiheutti tämän ilmiön.

Tarkastelin kiinnitykset silmämääräisesti ja hyviksi havaitsin, mutta unipa ei meinannutkaan enää tulla.

Samalla totesin kabiinimme aika vilpoiseksi.

Eipä ole kaiketi näin vilpoista ollutkaan, ainakaan Juhannuksen jälkeen. Ulkona kyllä, mutta että sisällä.

Kun sitten torkahtelujen jälkeen nousin, oli vesi yön aikana noussut entisestään. Eilen jo oli 10-15 cm mutta nyt toinen mokoma lisää.

Sitähän sai kumisaappaat laittaa jalkoihinsa, että sai tuon köyden kiven ympäriltä pois. Kyllähän sitä pitää ottaa huomioon monenlaisia asioita, kun ankkuroi ja kiinnittyy luonnonsatamiin, mutta nyt kyllä unohdin täysin vedenkorkeusennusteet.

Merisääpalvelussa on kyllä hyvin tuokin ennuste saatavilla, mutta kun ei aina muista niin ei muista.

Olimme jo toissa päivänä suunnitelleet, että tänne tulemme, Stenskäriin.

Stenskär kuuluu Nauvon entisiin kyliin, joka taas nykyisin kuuluu Paraisiin.

Parainen, Nauvo, Korppoo, Houtskari ja Iniö yhdistyivät vuoden 2009 alussa uudeksi Länsi-Turunmaan kaupungiksi,^[7] jonka nimi vuoden 2012 alussa muutettiin Paraisiksi.

Tämä on vain kivenheiton päässä Gulkronasta lounaaseen, eli eipä ollut pitkä ajomatka, vain n 3 mailia, onneksi.

Tuulta oli edelleen reippaasti, joten eipä sukkuloidessa saarten välissä tarvinnut aallokosta paljon välittää.

Kuvan yläreunassa on lähtösaari ja tuonne alareunaan tultiin, Gullkrona jää siten melkein väliin. Yllätyksekseni siellä oli yksi purjevene.

Olin melkeimpä varma, että täällä ei ole yhtään venettä, joten yllätys olikin suuri, kun ei ollutkaan tyhjä satama. Eikä ollut vastakkaisen saaren, Birsskär, laiturikaan tyhjä.

Stenskär on vanha saaristotila, joka on ollut samojen sukujen hallussa useita sukupolvia 1600-luvulta lähtien. Stenskär on 1800-luvulta lähtien jaettu kahteen tilaan, Väster- ja Östergård:iin. Tällä hetkellä saarella on kolme taloutta ja kahdeksan asukasta. 

stenskar.fi/fi/(avautuu uuteen välilehteen)

Meitä vastaanottamassa oli fiskarin kippari ja onneksi olikin, koska puuskainen tuuli olisi aiheuttanut mahdollisesti ongelmia. Nyt Madam antoi köyden kaverille, joka laittoi sen laiturilenkkiin saman tien, joten keula ei päässyt ”karkaamaan” mihinkään. Myöhemmin juteltiin pitkät pätkät heidän kanssaan ja mukavia, merihenkisiä olivat.

Täällä on pikkuinen puoti, jossa myydään käsitöitä ja muutamia, ilmeisesti täällä kasvatettuja maatalaoustuotteita ja tietysti kalaa. Me tällä kertaa tyydyttiin pieneen perunapussiin.

Kun ei ollut käteistä mukana, niin koska olen siirtynyt nykyaikaan, sain maksaa ostoksemme Mobilebay’llä. Ja osasin 😉

Kauppa on tässä punaisessa rakennuksessa, joka on itseasiassa venevaja, talas, tai niin kuin me Imatralla sanottiin, venekuuri.

Saunalle menee ihana pikku kaarisilta. Satamamaksuun, 15.- €, ei sisälly saunaa, sitä pitää kaupan väki.

Saunalle mennään tuonne viereiseen saareen. Kartta antaa sille Tistronören nimen.

Sillan pielestä otettu kuva saunasaaren jäädessa vasemmalle, näkymättömiin.

Meinattiin lähteä pienelle lenkille, mutta sateen uhka oli ilmassa hyvin voimakkaana, joten jäädään odottelemaan huomista päivää, josko olisi poutaa. Tuo sadepilvi tulikin melkeimpä saman tien päällemme, kun ehdittiin takaisin veneeseen.

Tuosta talosta vähän matkaa eteenpäin, köydellä suljetun tien vieressä, oli vähän oudonnäköisiä tolppia. Olisikohan ollut joskus aita ja sitten sahattu vaakapuut pois?

Nykyisin jätehuolto pelaa hienosti. Roope tuli pienestä ”kelistä” välittämättä hakemaan meidän turistien ”tuomiset” pois. Niitä olikin jätesäkkikaupalla. Yleisilmeeltään tämä paikka onkin erittäin siisti. Ei roskia missään luonnossa.

pidasaaristosiistina.fi(avautuu uuteen välilehteen)

Tuosta linkistä saa lisätietoa tästä tärkeästä työstä ja voi vaikka liittyä tukijäseneksi.

Ilta tulee vääjäämättä tänäänkin.

Ja tuuli ei hellitä otteestaan.

Sen saivat tuta vastakkaisesta saaresta saunassa kävijät, kun takaisin soutivat.

Oli soutajalla varmaan hiki, ennen kuin veneelleen pääsivät.

Illalla jouduin vielä laittamaan springiköyden, kun tuuli painoi aika voimakkaasti perää oikealle. Samalla kiristin poijuliinaa, kun muutaman kerran keula kolahti laituriin. Nyt vaan kädet ristiin, ettei yöllä tarvitse heräillä kiristelemään köysiä/liinoja.

Ja vedentulolle ei näkynyt mitään loppua.

19.8. Torstai

Aamulla molemmat moottoriveneet poistuivat kohti uusia seikkailujaan ja me saatiin hetki olla ihan itseksemme, mutta vain hetkisen.

Kun huomasin liikettä kaupan edessä, arvelin, että olisi parempi olla ajoissa liikkeellä, jos meinaa saada sellaisen saunovuoron, kun haluaa.

Purjevene saapui paikalle, kun olimme menossa tilaamaan illaksi saunaa.

Takasin tultaessa, hiekalla oli tämmöinen lyijykynän kokoinen hyvin agressiivisesti käyttäytyvä kyyn poikanen. Tai siis luulin, että on kyyn poikanen.

Oikeesti yritti iskea, vaikka olin kameran kanssa melkein metrin päässä.

Vaikka nuori vielä on, tietysti ajattelee, että hyökkäys on paras puolustus ja oikeassahan se siinä on. Kyllä sitä hypähtää vaistomaisesti taaksepäin askeleen parin verran. Kyllä sitä tuollaistakin kannataa varoa, sillä yhtä myrkyllinen on kuin aikuinen yksilö. jos olisi ollut kyy.

Tutkailin asiaa, ja toden totta, on olemassa mustia rantakäärmeitä. Pään suomut suurentaessa auttoi tunnistuksessa. Ja ilmeisesti nahanluonti on menossa, siksi kai oli niin vihainen.

Empähän tätäkään olisi tiennyt, ellen olisi alkanut tutkimaan asiaa.

Tämän episodin jälkeen lähdettiin luontopolulle.

Se on merkitty saaren karttaan tuossa jutun alussa.

Ihan alkumetreillä tulee tällainen kivikasa, joka valkoisena ja rannassa olisi kummeli, mutta nyt en tiedä tälle nimeä.

Kallio oli siinä ja siinä kuivaa, joten haisaappaat olivat pitävyytensä takia tällä säällä paremmat kuin lenkkarit ja onneksi meillä molemmilla oli nyt sellaiset jalassa.

Ovat saarelaiset aikoinaan olleet ahkeria, kun kiviä kasailleet pitkin saaria tällaisiksi jonoiksi. Ja vielä useaampaan kohtaan. On siinä saanut kiviä kantaa. Olivat kuitenkin jättäneet tänne rinteeseen aika monta kiveä. Tätä pitkin saatin sitten liukastella mäkeä ylös.

Paikka paikoin aika haastavaa mutta liikuntahan tekee hyvää, joten eteen päin, sanoi mummo lumessa.

Pääsimme kuitenkin huipulle, joten laitoin kameran ”laulamaan”.

Puiden latvojen välistä pilkistää Sarza ja vähän ennen puoltapäivää saapunut purkkari.

Huipulla on näkötorni, joten sai ympäröivästä maisemasta hienon kuvan, muistiini, eli muuallekin kuin kameran muistiin.

Mekin melkein kastuttiin matkalla tänne huipulle. Ja toden totta, kyllä sanonnat pitävät paikkansa, huipulla tuulee.

Onneksemme alastulon aikana ei enää ihmeemmin sadellut, mitä nyt vähän välillä tihutti.

Tästä mäntyjen kimppakasvusta alkoikin sitten haastavin kohta.

Alastulokaan ei ollut helppoa, joten tällä reissulla oli vaikeusastetta. Kivet olivat kosteudesta liukkaita ja sammaleet irtoilivat saappaiden alta. Välillä oli parempi peruuttaa, eli melkein nelin kontin takaperin alas päin tultiin.

Hyvin kuitenkin selvittiin ja alas päästiin.

Tuonne ei olisi nyt kiva veneellä mennä. Puuskissa tuuli on 15 m/s, joten saa jo vaahtopäitä aikaisiksi, vaikka ei ole edes isoa tilaa tehdä niitä, kun saaria ja luotoja joka puolella.

Alhaalle päästyämme kalliot jäivät oikealle puolellemme ja lahden pohjukka vasemmalle, niittymäinen maasto alkamassa, oli rannalle vedetty reilun kokoinen sumppu. Olisko ollut 1,5 x 3 metriä. En muista noin isoa puista sumppua ennen nähneeni.

Itse asiassa tämä on Högskärin luoteiskulmaa. Nämä ovat joskus olleet kaksi eri saarta. Ulkoilukartassa näkyy aika hyvin tämäkin kohta.

Jos oli sumppu vedetty kuiville, niin oli muutama venekin. Osa ollut jo aika kauan tuossa, kun jo naavaa kasvaa pohjassa. Ja oli aika montaa korjailtu pohjasta ja sitten varmaankin hermo mennyt ja venekauppias saanut uuden asiakkaan.

Taisi olla muutama puuvenekin, joihin oli lasikuitupinnoite laitettu. Ne olivat sellaisia fiskarityyppisiä, nuo vihreitä taaimmaisina olevat.

Tästä kohdin kun matkaa jatkettiin, lampaat seisoivat keskellä polkua.

Hyvin ne sitten väistyivät sivummalle, kun lähemmäksi menimme. Yksi oli jäänyt tuonne oikealle pusikkoon ja riensi lajitovereidensa luokse pikkaisen meitä säikäyttäen. Nämä kun saattavat tulla persuksia pukkimaan, kun tuolla lailla takaa päin tulevat. Joutui töppöstä toisen eteen laittamaan rivakammin. Sillä siitä selvittiin.

Kaippa nämä ovat kesän mittaan nähneet turistin jos toisenkin, joten tottuneet ihmisiin?

Stenskärin puolelle kun palattiin ja itäpäähän polkua seurailtiin, tuli sortunut talo lepikossa vastaan. Aika rämettynyt oli tässä kohdin saarta maisema.

Kun pääsimme veneelle takaisin alkoi tihkusade. Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin uskaltauduin ulos ja maksamaan varaamamme saunavuoron ja samalla ostin yhden ison savustetun ahvenen iltapalaksi.

Oli vielä ihan lämmin, joten tänä aamuna ovat saaneet väriä pintaan nämä myytävät kalat.

Maltoin mieleni kalan suhteen ja söin sen vasta saunan jälkeen, ilman vastaa 😉 Oli se hyvää. Olisi pitänyt kaksi ostaa.

Saunaa mentiin klo 18:00 ja voi veljet.

Nyt on pakko nykytermein sanoa – vähänkö saariston paras sauna, ainakin meidän mielestä.

Tämä on valmistunut reilu vuosi takaperin ja vieläkin kuin uusi.

Olin kyllä lukenut kommenteja tästä saunasta, mutta silti yllätti positiivisuudellaan. Harvoin näkee näin siistiä paikkaa. Ei roskan roskaa missään.

Löylyt aivan mahtavan pehmeät, upea näköala merelle lauteiltakin eikä olleet lauteet tulikuumat.

Joka paikkaan menee hienot ”kulkutiet”, joten ei tule rapaa sisätiloihin.

Uimaan pääsee ulkomeren puolelle, joten sataman veneilijät eivät todellakaan pääse kurkistelemaan, kuka ui, kuinka kauan ja onko uikkarit vai ei ole. Täällä ei todellakaan tarvitse pukeutua uidessaan.

Hinta, 32.- € tunnilta saattaa tuntua kalliilta, mutta tämä laatu korvaa kaiken. Kyllä kannattaa hyvästä maksaa.

Vielä erityiskiitos Agnetalle ystävällisestä palvelusta.

Huomisesta ei vielä tiedä, jäädäänkö tänne vai antaako keli myöden vaihtaa saarta, mutta se on varmaa, että tänne tulemme uudelleen, jos täällä päin liikumme.