Kaupassa käynnin jälkeen liikenteeseen. Olin taas eilen katsonut muutaman paikan, joten niitä sitten katsastamaan.

Matkalla nähtiin muutamakin tällainen saaristolaistalo, ja sen ympärillä muitakin rakennuksia.

Osaan näistä on karttaan merkitty väylä, joten kaipa nämä aikoinaan olleet tärkeitäkin paikkoja.

Osan laiturit olivat siinä kunnossa, että en uskaltaisi venettä niihin kiinnittää.

Tuon ison hienon talon vasemmalla puolella oli tuommoinen rakennusurakka menossa.

Äkikseltään kun katselee, vois melkein sanoa, että taitaa tulla kilpailija Iisakin kirkolle 😉

Samoissa maisemissa oli reimarit metalliputkien päissä.

Todennäköisesti juntattu joko kallioon tai savikkoon. Varmaan pysyy paikoillaan.

Lisäksi niiden päissä on tutkaheijastimet.

Se taas kielii siitä, että täällä on päästävä liikkumaan kelissä kuin kelissä. Syksyllä kun sumut voivat kestää muutamankin päivän.

Tuntusihan se vähän oudolta sanoa kaverille, että oisin kyl tullut, mutta kun en nähnyt mitään siinä sumussa.

Nämä minun etukäteen katotut paikat eivät tänään tuoneet tulosta. Yhteenkään niistä ei voinut rantautua.

Kävimme neljän saaren rantoja katsomassa.

Nyt oli kippari kotiläksyt huonosti tehnyt 😉

Eihän tämä tietenkään ensimmäinen kerta ole, kun vaan ei meinaa hyvää rantautumispaikkaa löytää.

Onhan täällä rantoja ja saaria, mitä koluta. Tämän päivän ongelma on oikeestaan huomisessa. On vaihteeksi luvannut navakampaa tuulta, joten se on otettava paikkaa etsiessä huomioon.

Kun ei uutta löydetty, mentiin semmoisen saaren rantaan, missä ennenkin ollaan oltu.

Sattui tässä lähistöllä olemaan sellainen.

Tämä on Lappon ja Iniön puolessa välissä.

Veneemme vasemmalla puolella on jonkun pursiseuran satama.

Viimeeksi täällä ollessamme, tais olla parikin venettä siellä, mutta nyt tullessamme se oli tyhjä, mutta ei aikaakaan, kun purkkari sinne tuli.

Tälle päivälle ei pitänyt mitään ihmetuulia tulla, mutta niin vain lännestä puhalti, että ankkuri pikkuhiljaa antoi periksi. Kolme kertaa kiristi ja joka kerran tuli köyttä metri-kaksi sisään.

Lopulta ketju alkoi näkymään, eli silloin ei enää ollut paljonkaan, vajaa kymmenen metriä, kun koko ankkuri olis ollut veneessä.

Ei auttanut muuta, kuin rannasta liinat irti kivien ympäriltä ja viemään ankkuria pidemmälle konevoimin. Nyt sitten toivottavasti pitää. On meinaan melkein kaikki ulkona, vajaa 50 metriä köyttä ja sen jatkona 5 metriä kettinkiä.

Jos ankkurin pitävyyteen ei voi luottaa, on turha mennä nukkumaan. Minä en ainakaan unta saisi.

Vähän ennen auringonlaskua, kaukaa vastarannalta, useita kilometrejä, kuin satukirjasta.

Ja oliko lokille vesi kylmää?

Pakollinen illan kuva….

Huomiseen.