Syysretki 23-24.9.

Edellisen viikonlopun tuuli aika reippaasti, joten päätettiin lähteä vasta nyt keskiviikkona.

limaa on enempi kuin laki sallii Sarzan pohjassa

Sitä ennen piti tehdä pari juttua.

Pesettää pohja ja vaihtaa pykälää isommat potkurit.

Olin sopinut rannassa olevan yrittäjän kanssa tästä manööveristä.

Hänellä on hyvä kalusto sitä varten. Hoituu sekä nosto että pesu.

Olikin pohja tosi limainen, ei kuitenkaan näkkejä, mitä nyt peräpeilissä vähäisesti, mutta eivät haitanneet ajoa hidastavasti. Sen sijaan tämä lima, se hidastaa.

Massimo pesee ja hyvin

Tämä hoidettiin puolilta päivin, jonka jälkeen kotiin ja autoon tavarat.

Sitten suuntasimme Omppuun lounaalle ja kauppaan.

Kauniissa, joskin pikkuisen hussakkaisessa syyspäivässä huristelimme kohti Bylandetia.

Nyt kulki Sarza iloisesti.

23 solmua kierrosten ollessa karvan alle 3400.

Edellisillä, J5:lla samoilla kierroksilla meni nihkeästi 20 solmua. Siis ennen pohjan likaantumistakin.

Nyt siis alla A6:set, joilla ajanut yhden kesän. Olivat mukana veneessä varapotkureina. Todennäköisesti ensikesänä näillä ajellaan.

ei tarvite ihan niin paljon kierroksia eikä ahtopaineitakaan, nyt ahtaa 1.1

Meidän vakio lahdukka oli tällä kertaa tyhjä, joten siihen parkkeerattiin, vai pitääkö sanoa, ankkuroiduttiin.

Nuo poijut ovat meille ”väärässä” paikassa. Varsinkin näin syksyisin, kalliot ovat todella liukkaita.

Sarza2 omalla paikallaan

Kun Sarza saatiin kiinnitettyä, lähdettiin saarikierrokselle. Vaikka olen kiertänytkin tämän kymmeniä kertoja, aina tulee joku uusi eteen.Tällä kertaa se on tuo tuulen kaato.

juuret kuivatus

Aika kova puuska on pitänyt olla, kun moisen mättään puineen on nurin saanut.

Turpeikko on kolmisenkymmentä senttiä paksu, joten onhan silläkin jonkin verran painoa.

Eikä nuo männyt niin hirveän korkeita ole, että olis luullut pystyssä pysyneen.

Luonto on voimissaan välillä arvaamaton.

Saaren itäpuolella oli iso parvi lintuja, jotka säntäsi pakosalle saman tien kun meidät havaitsivat. Luulivat varmaan meitä pyssymiehiksi, mutta erehtyivät.

vähänkö hanhilla kiire

Saaren toisella puolen oli maassa jo pientä ruskaa havaittavissa. Vielä ei ihan puissa ole väriloistoa, mutta maassa on. Hieno väritys kuitenkin.

ruskaa saaristossa

Illalla ei sitten tapahtunutkaan kummempia. Meinasin lähteä tähtiä kuvaamaan, mutta jäi meinaamiseksi. Iltakaste oli laskeutunut kalliolle, joka näytti todella liukkaalta. Itsesuojeluvaisto toimi, joten en päässyt edes veneestä pois.

Ja veneestä tähtien kuvaaminen ei onnistu. Mainingit heiluttavat sen verran jopa Sarzaa, että taitaisi tulla pelkkiä viivoja kuviin.

Mantereen päällä oli pilviä, mutta merellä ei.

illan sini

Nukuttiin kuin pienet porsaat kymmenen tuntia ja kun kurkkasin ulos, aamu oli mitä hienoin.

Lähes plägä, mitä nyt ulompana merellä näkyi pientä tuulenvirettä.

aamun keli

Kun käänsin katseeni kalliolle, huomasin jätesäkkejä siellä.

roskat tuotu kalliolle

Ihmettelin kovasti, kun mitään ei oltu kumpakaan kuultu.

Eikä mennytkään kuin hetki, kun vene tuli paikalle ja noukki säkit kyytiinsä.

noutaja tulee

Tuossa säkkien edessä näkyy tummempi osio kalliosta, joka on liukas kuin luistinrata.

Pari sanaa vaihdoin kaverin kanssa.

Ja tietysti kehuin Espoon palveluita näissä saarikohteissa, joihin hän yhtyi.

Kun vene oli hävinnyt, päästiin aamupalalle.

Odoteltiin vähän yli tunti, ennen kuin uskallettiin lähteä liikenteeseen. Aurinko oli silloin kuivattanut kosteuden pois kallioilta.

Siispä lenkille.

aallot ulkomeren puolella

Ulkomeren puolella vanhat mainingit saivat rantaan tullessaan pieniä taittuvia aaltoja aikaiseksi. Ei vaan ikinä kyllästy näiden katsomiseen. Ei ole kahta samanlaista. Ehkäpä siinä se syy?

Madam kävelyllä

Näitä kallioita olen ensi kertaa kävellyt 1973 juhannuksena. Eivät ole muuttuneet toisin kuin minä.

Merihanhia näkyi välillä enemmikin. Tässä sai pariskunnasta aika hyvän otoksen.

merihanhet

Tänä kesänähän vasta ensimmäisen kerran lajiin pääsin tutustumaan, taisi olla Kökarissa.

Joutsenia on täällä saaristossa kiitettävän paljon. Eivät häiritse meitä ihmisiä, jos ei mennä näitä häiritsemään.

joutsenperhe

Vaikka syksy saapuu kovaa vauhtia saaristoonkin, puolukka ei kaiketi kalenteria omista. Ja näillä yksilöillä on tainnut sisäinen kalenteri olla pahasti väärässä ”asennossa”, kun nyt vasta kukkivat. Tai minä en ainakaan muista nähneeni syyskuun loppulla aikaisemmin moisia kukkia.

puolukka vielä kukkii

Nälkähän reippailessa tulee, joten kokki hommiin. Näin upeassa syysilmassahan tämä operaatio pitää tietenkin tehdä ulkosalla, varsinkin kun saaressa on kuivia klapeja.

taas sytytin väärin?

Helpolla kun haluaa päästä, niin valitsin tälle päivälle valmiiksi maustetut broiskun rintapalat.

Nämä jyväbroiskut ovat mielestäni ylivoimaisen parhaat niin maultaan kuin mureudeltaan.

Siihen kun vielä lisäkkeeksi juustolla täytetyt herkkusienet ja foilioperunat, niin vot….

tästä se alkaa

Maisemassa ja ilmoissa ei valittamista.

puita on, Espoo tarjoaa

Siinäpä se päivä sitten melkein menikin.

Eipä muuta kuin huomiseen.

Illan maisema

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.