Rentoutusta 7.3.

Tälle päivälle ei mitään ihmeellistä ohjelmaa, jos hierontaa ei sellaiseksi lasketa.

Hotelliamme vastapäätä oli kauppa ja sen yläkerrassa myös hierontapaikka.

Taisipa omistajat asuakin samaisessa rakennuksessa.

Valiittiin tämä ehkäpä siksikin, kun oli todella siisti.

Hieronta kohtuuhyvä, paitsi tämä minun daami jutteli enempi naapurihierojansa kanssa eikä mielestäni keskittinyt tarpeeksi, mitä teki.

Alakerrassa olevasta kaupasta Madam tilasi mittojensa mukaan sandaalit. Nekään ei kaehean kalliit olleet, n 15 €.

Madamella oli pidempi hoito, joten läksin ympäristöä tutkailemaan.

paikallinen sivukuja
kala- vai rapukasvattamo

Vähän ennen jokea paikallisten asujamistoa ja kuja, mikä oli yllättävänkin puhdas. Olisin kuvitellut, että olis enempikin rojua ollut, mutta tykäävät itsekin, että siistiä pitää olla.

Joella on kala- tai rapukasvattamoja aika paljon. Ihan niin kuin muuallakin, missä vaan vettä on. Jos sitä ei käytetä riisiviljelyyn niin sitten siellä kasvatetaan rapuja. Äyriäiset ovatkin yksi merkittävä viennin teollisuudenala Vietnamissa. Riisi kuitenkin isoin, toiseksi suurin riisintuottaja Thaimaan jälkeen.

Vaikka ympäristö osittain näyttääkin pikkaisen ”ränsistyneeltä”, on täällä hienojakin taloja, ihan muutan sadan metrin päässä.

kenenpä lienee, mutta tyyliä on
japanilaisvaikkutteita

kovasti kehuva kyltti tien varressa

Eli on täällä joillakin rahaa. Jos en ihan väärin ymmärtänyt, täällä asui jonkin verran ulkomaalaistaustaisia, siis näissä ”hienoimmissa” taloissa.

Illalla läksimme joenvarsiravintolaan syömään.

Arvoimme kummalle puolen siltaa menisimme, mutta sitten voiton vei tämä.

rottinkia oli täälläkin paljon

Sisällä ei ollut kuin yksi seurue, joka sekin poistui aika pian.

Siispä saatiin yksityistilaisuus.

kasvattamo suoraan edessä

Tämähän olisi ollut ihan täydellinen, mutta kun suoraan edessä oli tuo kasvattamo. No eihän se mitään meteliä pitänyt, lähinnä esteettinen juttu.

Palvelu oli hyvää ja ystävällistä.

Kun olimme ruokailleet, juttelimme tarjoilijan kanssa. Kävikin ilmi, että äitinsä kanssa omistavat paikan. He olivat omistaneet tämän jo vuosikymmeniä.

Äiti, minä, tytär ja Madam

Oikein innostuivat, kun kerroin, että olin omistanut itsekin pari ravintolaa Suomessa. Ja että tein töitä ravintoloissa ihan eläkkeelle jäämiseeni asti.

illalliseemme tuhlatut rahat

Ruoka oli hintansa arvoinen, joten jätettiin tippiä tavan omaista enemmän.

Täällä kun ei ole kuulemma tapana isosti tipata.

Hyvillä mielin lähdettii huilimaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.