Tälläkään kertaa emme jääneet aamupalan jälkeen neniämme kaivelemaan kovinkaan pitkäksi aikaa, vaan nostimme ankkurin ja suuntasimme keulamme kohti Naantalia.

Matka sujui ilman sen ihmeempää, joten se siitä.

Kun lähestyimme satamaa, tulikin kumivene vastaan ja opasti meidät aisapaikalle.

Satamaopas tuli vielä laiturille vastaanottamaan venettämme ja auttoi siten laituriin kiinnittymisessä. Esimekillistä toimintaa. Sama hyvä ja ystävällinen palvelu jatkui satamatoimistossa. Täyden kympin suoritus.

Ja nyt ekaa kertaa päästiin oikein aisapaikalle.Paljon helpompi kulkea.

Pikainen kaupassa käynti ennen saunaan pääsyä. Saunajuomat puuttuivat 😉

Kävin näköalapaikalta ottamassa pari otosta. Pääsee ehkäpä parempaan käsitykseen, missä Sarza2 on. Tuossa oikean puoleisessa laiturissa.

Tämä näköalatorni on oletettavasti aika iäkäs. Ei tehtäs nykyisin noin skrumeluuria.

Onhan tuo laituriltakin katsottuna kaunis rakennekma.

Sen verran korkea on tuo kirkontorni, että vielä ylämäkeen sai kuvata, vaikka maan tasalla en ollutkaan.

Rantaravintoloissa näkyi olevan porukkaa ihan kiitettävästi.

Useamman kanssa kun olen jutellut, ovat kotimaiset kohteet olleet ilmeisestikin ”voittajia” tässä korona-aikakaudessa. Johonkin pitää päästä, kun ulkomaille ei voi mennä.

Sauna oli nyt kyllä pettymys. Oli niin peijakkaan kuuma, että tuntui kuin jalkapohjatkin palaisivat. Onneksi oli oma pefletti mukana, kun talon puolesta nyt ei niitä ollutkaan. Viime vuonna kun kävin, oli porukkaa ja silloin ok. Nyt varmaankin kun olin ensimmäinen, niin eipä kerennyt välillä jäähtyä, kun ovi ei ollut vähän väliä auki. Sitten kyllä tuli porukkaa, mutta enpä malttanut jäädä oottelemaan parempia löylyjä. Vatsa alkoi kurnimaan.

Siispä syömään.

Valittii vaihteeksi kiinalainen, joka on tuossa torin laidalla.

Minä otin valmiin menun, mutta madam valitsi erikseen a´la cartelta.

Muuten oli todella hyvää, mutta Madamen jättiravut pikkaisen mauttomia. Puuttui semmoinen pieni potku.

Hinta/laatusuhde kuitenkin kohdallaan, joten varmasti tulemme uudelleenkin tänne. Ehkä ensi kesänä sitten?

Jo menomatkalla näpsin muutamista taloista kuvia.

Näitä upeita taloja sitten riittää täällä.

Nyt sitten täyden mahan viereen makaamaan.

Huomiseen.