7.9. Gåsgrund

Viikonlopulla pyörähdettiin Helsingissä ja yövyttiin pohjoisrannassa, HMVK:n laiturissa. Oli Merihenkiset ry:n tapaaminen. Viime vuonna ei kerettykään vastaavaan tapahtumaan.

valoa yössä

Takaisintullessa ajettiin Klippanin editse, jossa tuli 70-luvulla syötyä rapu jos toinenkin kossun kera 😉

Tuo kuuluisa ravintola oli kesäaikaan oikea menomesta. Oli sen verran myöhään auki, että kerkes jopa töistä, siis klo 01:00 jälkeen vielä tuonne bailaamaan.

Klippan

Nyt kuitenkin olemme Espoon edustalla, Gåsgrundissa. Oli yksi purkkari, joka ilmeisesti tyhjä, sekä yksi pikkuinen avovene, joka lähti hyvissä ajoin pois.

me purkkarin takana ”piilossa”

Sää on pilvinen ja aika tuulinenkin. Kävimme ensin katsomassa Kaparenin rannassa, mutta sinne tämä tuuli kävi aika ikävästi ja siksi päädyimme tänne. Tähän tuuli ei käy, mutta täällä on meren ”vellominen” pieni ongelma. Vene keinuu oikeestaan hivenen koko ajan, mutta toki siihenkin tottuu.

Jousenet ei hirveesti meistä välittäneet, olimmehan aika kaukana heistä.

joutsenperhe tankkaamassa

Pitihän se tietenkin saari kiertää, joka onkin täällä aika helppo rasti.

upeita keloja

Hyvät polut tai puhtaat kalliot tekevät kävelemisen helpoksi.

Kieloniityt alkavat olla jo kuihtumassa pois.

kieloniitty

Tämä ei suinkaan ole ainut paikka, missä näitä on.

ei ole suinkaan kaatopaikka

Vahinko, ettei kesällä käyty näitä ihailemassa, mutta nähtiinhän me muuallakin kieloja.

Osa kukkien lehdistä alkaa taltioida lehtivihreää tulevaa kevättä silmällä pitäen.

kukka ja melkein Suomineito vihreänä vieressä

Itärannan puolella meri heittänyt rakkolevää kalliolle aika moisen kasan. Jos olisi lämmin kesäpäivä, tuoksu olisi melkoinen.

merilevää

Näitä linnun luita oli paikka paikoin, eli luonto on armoton. Todennäköisesti merikotka saanut ateriakseen merimetson. Ehkäpä kiviä ei ole siihen ruokailun päätteeksi kotka laittanut?

joku on ollut jonkun ruokaa

On tainnut jotkut muutkin eläimet saada aterian, kun ovat sitten luut noin tarkoin putsanneet.

kalliokuviointia

En varmaan koskaan kyllästy ihailemasta näitä eri kivilajien väriloistoa täällä saaristossa.

Kuviot voivat olla mitä mielikuvituksellisimpia.

Näin syksyllä kun ei ole enää paljon liikennettä, täällä viihtyy.

Näkee vielä muutamia vesilintuja ja jopa muutamia pikkulintujakin pyörii metsikössä.

Muuten ei kuule kuin aaltojen vaimeaa kuminaa rantakiviin tai kallioon.

Ei ole enää lokit rääkymässä.

Yksi vene tuli jo pimeyden laskeuduttua saarelle tähän meidän viereemme, kylkikiinnitykseen aallonmurtajaan.

Mekin olemme siinä olleet, mutta nyt ajattelin, että ei tempoile niin pahasti, kun ollaan poijussa.

Nuo mereltä tulevat aallot kun tuppaavat taipumaan tänne aika hyvin, vaikka tuulensuunta onkin suoraan saaren vastakkaiselta puolelta, eli lounaasta.

Yöllä kahden kieppeillä heräsin musiikin jumputukseen. Naapuriveneen miehistö tuli nuotiolta ja pani popit soimaan sekä käynnisteli konettaan silloin tällöin sekä ”kaasutteli” eli varmaankin akkujaan lataili. Tuon koneen käytön vielä ymmärrän, mutta poppikone olisi voinut olla ”pikkaisen” hiljemmalla. Eipähän tämmöistä olekaan koko kesänä ollut yhdessäkään luonnonsatamassa. Isoissa kylläkin käynyt, mutta sielläpä voikin olla 50-100 venettä. Täällä meitä ei ollut kuin kolme, ja sitten yhden piti metelöinti hoitaa.

Taitaapi vettä virrata Vantaanjoessa paljon, että uudelleen Gåsgrundiin tullaan.

Seuraavaan kertaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.