Alkoi satama aamulla tyhjentyä kiivaaseen tahtiin. Ensin lähtivät ruotsalaiset ja sitten uskaltautuivat suomalaisetkin irroittaa köytensä.

Siinä oli pientä ohjelmaa meilläkin, kun autoimme naapuria siirtämään ensin veneensä meidän taakse ja knaapiin kiinni, kunnes ruotsalaiset lähtivät. Sen jälkeen ”uitettiin” fiskari meidän viereen ja nyt heilläkin oli keula kiinni laiturissa, eikä enää tarvinneet mennä meidän veneen kautta maihin.

Mutta sinne saivat hekin jäädä nauttimaan nyt paremmasta kiinnityksestään, kun me päätettiin ja lähteä.

Niin mentiin väylällä perä jälkeen kuin köyhän talon porsaat. Tais muutama tulla noilla kohdin vastaankin.

Oli kiva päästellä aika leppoisessa kelissä viimeinkin kunnon matkavauhtia.

Väylällä pohjoiseen, Kökarin länsipuolella, oli aika moinen liikenne.

Yritin ajaa melko kaukana väylästä, ettei ihan olisi pujotteluksi mennyt, eikä turhan läheltä purkkareita.

Suurin osa matkalla nähdyista veneistä oli purjeella kulkevia.

Kun Kihdin selältä käännytään länteen, vähän ennen isoa laivaväylää, nappasin kuvan paikallisesta asujamistosta.

Olin tapani mukaan illalla katsastanut mahdollisia uusia saaria, joihin voisimme rantautua ja niinpä pienen haeskelun jälkeen löysimmekin sellaisen. Tämä Otterklobben taitaa olla Partiolaisten kirjassakin, jota naapuriveneilijä näytti minulle juuri ennen lähtöämme. Ihan kelpopaikalta vaikuttaa.

Tätä paikkaa etsiessämme pyörimme lahdukassa jonkin verran ja yllättävänkin syvää joka puolella. Kahdesta neljään metriin näytti kaiku. Se kaksi metriä oli tuolla ihan eteläpäässä lahden pohjaa, joten tänne kyllä voi isommallakin vehkeellä tulla.

Tuossa meidän veneen oikealla puolella plotterin kuvassa, on melko äkkisyvää, joten siihen purkkarillakin voi keulansa turvallisesti laittaa, kunhan on kalliokiiloja mukana.

Vesi on kirkasta, eikä sinilevästä tietoakaan. Väylä menee noin puolen mailin päässä pohjoispuolella tätä saarta, mutta pikkusaaret plokkaavat hyvin ohimenevien aallot, jos siellä nyt harvakseltaa joku sattuu menemään, vaikka onkin lauantai.

Tästä ei taida pitkälti olla, missä se Viikari sai pohjakosketuksen joku aika sitten, oisko viime talvena ollut.

Tuonne isolle laivaväylälle onkin jo liki pari mailia.

Kauempaa näytti, että pääsisi kunnon lenkkeilyä harrastamaan, mutta vähän on pöpelikköt edessä. Ei ihan viitsi monojaan joka pusikkoon työntää, joten ihan veneen lähistöllä toistaiseksi pyörittiin.

Kukissa riitti kävijöitä eivätkä noudattaneet minkään valtakunnan koronarajoituksia. En nähnyt yhdelläkään suusuojia, vaikka kuinka suurensin tämänkin kuvan 😉

Näitä olisi jaksanut vaikka kuinka kauan kuvata, mutta joku tolkku siinäkin pitää olla.

Nämä kaksi veijaria olivat naapuribaarissa.

Tuonne lahden perälle tuli pari venettä, fiskari ja purkkari. Kumpaisetkin puuvenettä. Ollaan siis toistaiseksi ainut kuttaperkavene tällä saarella. Kiipesin perhosbaarin ohi, mutta fiskari oli mennyt piiloon.

Tämä purkkarikuva on sinne lahden pohjukkaan, missä mekin käytiin aluksi pyörähtämässä.

Ilta tuli vääjäämättä, kuten aina ja aurinko laski saaren taakse, joten voitiin nauttia vain vastarannan väreistä.

Taas saaristomme näyttää paremman puoliskonsa illan hämyssä. Nyt ei rääkyneet edes lokit, vaikka niitä tässä jonkin verran pyörikin. Koitin pikkasen virvelöidäkin, mutta ei nykyn nykyä.

Sitten tuli melkeinpä pimeää.

Viikkari tuli saaren takaa ja peijakas, keulan ja kameran väliin tuli toinen saari. Olis ollut muuten ”täydellinen” kuva 😉

Olis mulla jalustakin ollut, mutta enpä tuossa tilanteessa taas muistanut. Luulin saavani hyvänkin otoksen 🙂

Mutta kun valotusaika pitenee pimeässä, niin käsi ei pysykkään vakaana sitä aikaa.

Edellisenä iltana Karlbyssä oli eka viileä yö. Saapi nähdä, tuleeko tästä kuin viileä

25.7.

Ei tullut viileää yötä.

Kävi kyllä vähän alle 20 asteen, mutta etelän puoleen kääntynyt tuuli toi hempeän kesäyön lämmön.

Aamu valkeni pilvettömänä.

Eikä tuulikaan häirinnyt, kun edelleen sieltä etelästä tuli ja lämpöistä hönkäili meille.

Se purkkari tuolla niemenkärjen takana lähti aamulla vähän ennen yhdeksää ja jos oikein havaitsin, tällainen nuoren kalskea mies, niin kuin minäkin, oli ihan yksikseen siinä. En ainakaan muuta liikettä nähnyt. Vene oli melkeinpä saman ikäinen kuin kippari, jopa vanhempi.

Päivä meni ihmetellessä väylän ruuhkaisuutta. Lämpöäkin riitti, iltapäivällä melkein 30.

Kyllä siellä saattoi parhaimmillaan nähdä kolmekin venettä yhtä aikaa, mutta saattoi olla tunnin kahden taukojakin, ettei kukaan mennyt eikä tullut.

Tein pieniä konehuoltojakin. Lisäsin trimmipumpun paisuntasäiliöön öljyä, se kun vähän vuotaa. Täytyy muistaa syksyllä irroittaa ja vauhtaa stefat niihin, niin loppuu kuseksiminen pitkin Suomenlahtea. Nyt sai noin kolme desiä lisätä ja ollaan ajettu vähän yli 600 mailia, joten se on siinä ja siinä, tarviiko tälle suvelle enää lisäillä. Ollaanhan me parhaimpina vuosina ajettu vähän yli 1500 merimailia, joten mene ja tiedä, paljonko tänä kesä vielä matkaa kertyy.

Huomenissa olisi tarkoitus siirtyä yhteen kivaan laguuniin, mutta sen näyttää aika, tapahtuuko.

Seuraavaan kertaan.