Aamulenkille lähdimme käymään camping-alueella, missä nuoriso piti majaa. Hieno paikka meren rannalla, missä lapsilla oli hauskaa. Sai hiekkarannalla meuhkata ja pulahtaa välillä virkistävään mereen.

Matkalla paikoin oli tyrnimarjapensaita. Näkyy tulevan hyvä sato.

Olimme sopineet kävelykadulle tapaamisen ja lounaspaikaksi olimme Madamen kanssa valinneet thai-ravintolan. Seisovasta pöydästä jokainen löysi syötävää, jopa lapset. Saana söi enemmän kuin parina edellisinä päivinä yhteensä. Hyvä valinta, kun kaikki olivat tyytyväisiä ja soraääniä ei kuulunut.

Seuraava kohde oli purjelaiva Pommern. Ja ihmeteltävää riitti koko porukalle.

Sisarukset kilpailivat perämiehen hommasta, joten tekivät sitä yhdessä. Veikalla taisi olla minikaukoputki mukana 😉

Viereisessä merimuseossa riitti myös ihmettelemistä. Osa näyttelyä oli tehty oikeaa laivaa kopioimalla.

Alla oleva teksti puhukoon puolestaan.

Lippu, jota ei edes samankaltaisena saa missään tapauksessa nykypäivänä nostaa veneessä ylös.

Koko loppupäivä siellä menikin, kunnes laittoivat näyttelyn kiinni. Lapset jaksoivat tosi hyvin. Karkki touhusi heidän kanssa, auttaen tehtävissä, jotka lapsien ”kuului” tehdä, saadakseen lähtiessä palkinnon museon puolesta.

Kävelimme Madamen kanssa suorinta reittiä takaisin Sarzalle.

Jälkikasvu soitti vielä illemmalla, josko oltaisiin menty minigolfia heidän kanssaan pelaamaan, mutta se me passattiin. Sen verran tuli käveltyä, että vanhukset alkoivat jo aika poikki olemaan.

Kyllä oli mahtava päivä tämäkin.