Toinen päivä Helsingholm 3.8. ma

Katselin aamulla säätiedotuksia ja päätimme jäädä tänne toiseksi yöksi. Sen verran oli vielä aallokkoa tiedossa, ettemme halunneet siihen rynkytykseen lähteä, kun ei ole pakko.

Aamupäivän aikana veneitä lähti mutta myös tuli.

Lähdimme saarikierrokselle. Toimiston seinällä on hinnastoja sekä kaksi prinikkaa. Tämä satama on valittu kaksi kertaa vuoden satamaksi. Vuosina 2016 ja 2017. Lisäksi ollut suosikkisataman kolme vuotta peräkkäin.

Pihalla on häkki, jossa yksi iso kani. Lapset ovat aivan innoissaan moisesta elätistä.

Kaloja pyörii tässä veneiden välissä ja laiturien ympärillä tosi paljon. Pikkupojat yrittävät onkia, mutta huonosti käy onkeen.

Polun alussa on peltoa. Nyt kasvaa tällaista heinää.

Hiekkarannalle menevän polun vieressä vähän kärsinyt puu.

Saarella on tosi paljon mustikan varpuja. Mustikkaa ei ollut monessakaan.

Saaren eteläpuolelle tuuli toi kohtuullisen kokoisia aaltoja. Suurimmat olivat liki metrisiä.

Rantaan oli ajautunut tällainen pallo. Ei vaikuttanut normaalilta poijun pallolta. Täällä on aika monessa kohtaan lohenkasvatus altaita tai pusseja. Olisiko jostain niiden ympärillä olevista varoitusmerkeistä pääsyt irtoamaan?

Tuosta vähän matkaa itään päin, niin kivikkoa riitti.

Kiviä oli jopa polun tuukkeena.

Joku oli nostanut ”pääkallon” kiven päälle. Nauraa rätkättää siinä.

Männyn runkoa kiipesi ylös tällainen örkki. Oli vaikeuksia saada tarkkaa kuvaa, kun aina tarkensi tuohon puun runkoon eikä toukkaan. Oli noin viiden sentin mittainen.

Saaren itäkärjessä on matala hiekkaranta. Se taitaa jatkua aina viereiseen saareen, Sandön, asti. Tämä on Salpausselän harjun jatketta, kuulemma. Sandön on kaunis hiekkasaari, joka kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon ja on Salpausselän harjumuodostelman jatke. Saari tunnetaan pitkästä hiekkasärkästään ja se on suosittu retkikohde.

Niemen jälkeen kun käännyimme kohti satamaa, tuli nenääni sen ittensä haju. Samaan aikaan yksi purjevene oli menossa vähän matkan päässä. Ajattelin, että ovatko laskeneet septitankin mereen. Mutta sitten tajusi, että tuolta rannastahan se lemu tulee. Pitkä pohjoisen puoleinen tuuli on ajanut rantaan rakkolevää ja muuta merestä irronnutta kasvillisuutta, jotka ovat nyt alkaneet mädäntyä.

Kaatunut koivu on saanut kylkeensä lahottajasienen. Oli vähän yli parikymmentä senttinen halkaisijaltaan.

Sitten alkoi mielenkiintoinen episodi. Puupurkkari oli lähdössä satamasta. He kiinnittivät keulan poijuun ja alkoivat tehdä isoon purjeeseen reivausköysiä. No isopurje oli melkein kokonaan ylhäällä ja puuskittainen tuuli tietenkin otti siihen välillä aika reippaastikin kiinni. Se pyöritti venettä milloin mihinkin suuntaan. Kerran jopa meni melkein kokonaan tuon naapuriveneen liinan yli. Lopulta purkkarin köysi takertui toisen veneen poijukiinnikkeeseen. Pahimmoilleen se olisi voinut irroittaa tuon toisen veneen liinan poijusta, jolloin katastrofi olisi ollut valmis. Onneksi saivat taiteiltua köyden irti tuosta poijusta ja pääsivät viimein pois satamasta. Ihmettelin suunnattomasti, miksi jäivät tuohon touhuamaan, kun koko lahdukka olisi ollut vapaana tehdä tuo homma. Olisi ollut paljon turvallisempaa tehdä se kaukana muista veneistä ja poijuista. Lisäksi kaverilla ei ollut edes pelastusliivejä päällä. Tuossa veneessä ei ole tikkaita, millä nousta merestä, jos sinne olisi tippunut. Merivesi nyt täällä 13 asteista.

Vähän tuon hässäkän jälkeen iso moottorivene meni ohi. Ja tietenkin sen aiheuttamat aallot tulivat tähän satamaan.

Sarzakin heilui aivan älyttömästi.

Purjeveneistä kaikki tulivat ulos katsomaan, miten käy. Jopa tuo Targa heilui voimakkaasti.

Oikean puoleinen iso purkkarikin heilu todella kovaa. Välillä keula oli 30-40 senttiä laiturin yläpuolella ja välillä melkein saman verran alapuolella. Eikä ole mikään pieni purjevene.