1.6.2023

Tämän lähemmäs itärajaa ei mennä, ei ainakaan ole suunnitelmissa. Kun saavuimme tänne, oli ystävällisiä vastaanottajia, jotka tosi poistuivat heti, kun olivat auttaneet meitä kiinnittymään laituriin. Viittailinkin heille, että ei nyt meitä kannata pelätä 😉

Olemme olleet täällä ennenkin, mutta jotenkin paikka viehättää. https://merellajamuuallakin.com/2021/06/07/6-7-6-lahdettiin-nuokkoihin/

Lähdettiinkin melkeinpä heti saarikierrokselle, jonka aikana tuli saatua mittariin vähän yli 4000 askelta, mutta vaikeusaste oli paikoin aika haastava. Mutta siitäkin selvittiin, välillä toisiamme vetäen tai työntäen 😉

Heti laiturilta ”kovalle”maalle kun pääsimme, oli upea kukkameri vastassa. Siis merta joka puolella – ai niin, mehän ollaan saaressa 😉

Olivat tehneet uudet upeat wc-tilat. Hienoa, että panostavat täälläkin veneilyyn. Espoohan on jo kauan rakentanut vaikka mitä hallinnoimiinsa saariin.

Keli on pilvipoutainen , mutta aika vilpoinen. Kun tulimme, oli 12 astetta, mutta nyt tätä kirjoittaessani on enää kuin 10 astetta. Puuskainen tuuli lisää tunnetta moninkertaiseksi. Jostain syystä Webastokin lähti toimimaan, ainakin toistaiseksi?

Onneksi saarikierroksella olimme metsänsuojassa, joten paikoin, kun aurinko paistoi, oli jopa lämmin.

Ei edes tuolla huipulla tuullut, kun puut suojasivat.

Saarikierros on merkitty, mutta esimerkiksi kuvan kohdassa näkyy aika selkeästi, missä kulkea.

Pitihän se ulkomeren puoli kuvata, että tiedätte, miltä itäinen Suomenlahti näyttää.

Mikähän eläin kääntelee näitä sammalia. Tosi monessa paikassa samannäköistä. Hirviä täällä ainakin on ollut paljon, koska niiden papanoita on joka puolella. Mutta kääntelisivätkö ne näitä?

Välillä ympäristö oli melkein kuin aarniometsässä, naavaa oksilla ja koskematonta jäkälikköä.

Ja pitihän se meistäkin otta potretti 😉 Varusteista huomaa, että ollaan vilpoisella puolen maapalloa.

On täällä rytissytkin joskus. Ei nuo halkeamat ilman ääntä synny.

Tuonne korkealle kohdalle olivat tehneet tuollaisen keon. Sitä en tiedä, kuinka innoissaan esimerkiksi muinaishistoriaa tutkivat henkilöt tämmöisistä ovat. Olihan ankkureita jo muinoin, mutta ehkäpä malli oli toinen.

Kieloja täällä on runsaasti, mutta suurin osa oli vielä nupuillaan. Löytyi kuitenkin paikka, jossa osa alkoi jo vähän kukkia. Mustikkaa tuntuu tännekin tulen paljon, sen vähän mitä nyt niitä varpuja katselin. Ilmeisesti tähän osaan Suomea melkeinpä joka paikkaan tulee hyvä mustikkasato.

Tuulen vähän helitettyä, kävin ulkoiluttamassa Mavicia.

2.6.-23

Aamuyöstä oli aika kova puhuri, kun molemmat herättiin veneen keinuntaan ja tuulen aiheuttamaan ”vinkimiseen”. Onneksi kuitenkin nukahdimme melkein saman tien.

Pilvipoutainen aamu, peräti 9 astetta lämpöä, valkeni ja päätettiin tehdä pieni lenkki saaren eteläkärkeen.

Näille hirville pitäisi jonkun opettaa ”vähän” käytöstapoja. Keskelle kävelyreittiä tekevät jätöksiään. Naapuriveneen kippari tiesi kertoa, että jonkin aikaa sitten oli nähnyt kolme hirveä täällä. Mutta ilmeisesti ovat uineet pois, kun nyt ei olla havaittu niiden olevan liikkeellä.

Mänty alkaa pikkuhiljaa kukkimaan. Vielä ei meressä ole havaittavaa keltaista mössöä, joten sitä odotellessa.

Täytyi vähän demostroida. Videolla näkee kuinka käy, jos puhuri vähän heilauttaa oksaa.

Sitten koettiin pieni raekuurokin matkalla takasin veneelle.

Arvaamaton on Suomen suvi.

Kauniita kukkia pitkin saarta, jos vain huomaa.

Ruohosipulin viereen on orvokit tuleet. Epäilen, että sipulikasvi on ollut saarella kauemmin kuin orvokit. Ruohosipulia löytyy melkein joka saaresta täällä ulkomerellä. Mistä lienee johtuvan?

Ilalla purin vielä kertaalleen Webaston ja ainakin nyt pelittää. Siellä on joku kontaktihäiriö, mutta kun ei oikein saa selville missä.

Putsailin kaikki liittimet ja nyt iso katse yläkertaan kädet ristissä…..

Seuraavaan kertaan.