Kun kyljet oli vahattu ja pohjakin saanut väriä, oli aika sopia vesillelaskusta paikallisen yrittäjän kanssa.

Olen käyttänyt jo muutaman vuoden satamassa olevaa yrittäjää, CM Boats’ia ja ollut palveluun tyytyväinen.

Mutta, ennen kuin veteen, on aika asentaa porkurit.

Siinä oli kauniisti uudet ropellit paketissa, jotka olin saanut syksyn kolaroinnin takia vakuutusyhtiön korvaamina. Nyt tulee sitten A6:set, joilla pitäis kulkea pikkaisen paremmin, nimen omaan matkanopeutta.

Aika näyttää sitten, onko näin.

Kun vene oli laskettu, lähdimme Keijon kanssa pienelle koeajolle.

No, se jäi pieneksi, koska hetken pääsät alkoi pilli soida – koneen lämmöt nousee. Samassa yhteydessä hoksasin, ettei lämpömittari toimi. Onneksi tuo pilli on eri järjestelmässä, joten se varoitti.

Olin mittaritaulua irroittaessa vahingossa irroittanut lämpömittarin johdot, enkä huomannut moista, ennen kuin nyt.

Siispä vene seis ja tutkimaan. Vettä oli lennellyt pitkin konehuonetta. Klemmari oli aikoinaan puuttunut, joka piti sitten myöhemmin laittaa ja jota en ollut laittanut, aiheutti koko shown. Onneksi sentään oli makeaa vettä vesitankissa, joten täytön jälkeen hissukseen takaisin satamaan, tällä kertaa ihan omalle paikalle. Tämä vuoto oli koneen glykoolijäähdytyksen puolella, jota merivesi sitten jäähdyttää.

Eli jos pilli ei olisi varoittanut, kone olisi todennäköisesti vaurioitunut hetken päästä pahoin.

Siispä kaupoille ostamaan kyseisen koon klemmareita ja asentamaan paikoilleen. Isompia olisi veneessä ollut vaikka kuin, mutta kun olivat liian isoja. Nyt niitä pieniä oli tullut kauppaan. Silloin kun olisin tarvinnut, niitä ei ollut, joten siksi tämä unohdus pääsi tapahtumaan. Etin nimittäin tuon koon ja vähän isompiakin jokaisesta lähellä olevasta putiikista, ja ne olivat kaikkialla loppuneet tuolloin. Aikaa oli kulunut tähän laskupäivään melkeinpä kuukausi, kun olisin tarvinnut. Tämä tuntuu pikkuisen selittelyltä, mutta niin se vain meni.

Seuraavana päivänä sitten sain Masin mukaan kunnon koeajolle ja tehtiinkin semmoinen tunnin lenkki.

Silloinkin oli pikkuisen draamaa. Nyt huusi öljyn varoitussummeri. Välillä. Välillä taas sitten ei. Se taas oli saanut sitä glykoolivettä niskaansa, ja siksi kontakti oikkuili. Öljynpainemittari sen sijaan toimi ihan moitteettomasti. Tätä kirjoittaessani tämäkin vika on nyt sitten korjattu.

Eipä minulla näin monivaiheista koeajoa ole ikinä ennen ollutkaan. Ei kaiketi tämä vanhuus tule yksin, kun tällaisia lapsoksia tekee.

Tuo auton peruutuskamera ja sen antama kuva, osoittautui varsin hyvin toimivaksi. Toki, näyttö voisi olla isompi, mutta kun tila on rajallinen, niin saa nyt kelvata tuollainen viiden tuumanjuttu.

Takaa tuleva vene on 50 metrin päässä, joten jää edes vähän aikaa reagoida, jos meinaa tehdä itse jotain äkillisempiä käännöksiä.

Lähinnähän tämä on ongelma, jos aikoo väylältä poiketa, ettei aja toisen eteen.

Kaiken näiden manöövereiden jälkeen olen nyt vaihtanut uudet glykoolin moottoriin, osa kun muutenkin oli jo karanneet pilssiin. Tarkoitus oli joka tapauksessa ne vaihtaa, koska olivat jo aika ruosteista tavaraa.

Tässä vaiheessa tuli huomattua, että moottoritilan pilssipumppu ei toiminut. Tai siis surisi, mutta ei pumpannut vettä pois veneestä. Siispä Motonettiin ja uutta pumppua asentamaan.

Onneksi se tuli eteen nyt, eikä jossain todellisessa tilanteessa. Viimeeksi käyttänyt sitä varmaankin neljä vuotta sitten. Silloin vuoti nestettä kannentiivisteestä, jota piti/sai pumpata parin viikon välein pois veneestä.

Nyt on sitten sekin uusittu. Samalla asensin yhden ylimääraisen pumpun veneen keskiosaan, joka on oma ”lohkonsa”.

Tuossa pieni harjoitelma video, joka on otettu sellaisella 360-astetta kuvaavalla kameralla.

Lisää seikkailuista, jahka pääsee kausi kunnolla vauhtiin.