Hyvin nukutun yön jälkeen tutkailtuani sääennusteita, oli selvää, että paikan vaihto tuli eteemme.

Ei sen vuoksi, etteikö tässäkin voisi olla, vaan huomiselle luvattu sateita. On paljon kivempi olla ”kaupungin” satamassa laiturissa sateella. Tarvittaessa pääsee vaikka shoppailemaan, mitä mahdollisuutta saaressa ei ole.

Ihan kuin olisin menossa shoppeilemaan……

Lähtöä kun aloin valmistelemaan, oli sudenkorento tai joku vastaava, tullut uimatasolle lämmittelemään.

Tuuli oli todella navakka. Onneksi saimme ajaa saarten suojassa, joten aalloista ei ollut pahemmin haittaa.

Ainut kohta, missä oli vähän isompia aaltoja oli Byxholmenin ja Risholmenin jälkeinen pieni selkä, missä väylä kääntyy pohjoiseen. Siinä jopa sai pari kertaa käyttää lasinpyyhkimiä, vaikka ajoimme myötätuuleen.

Tammisaaren satamassa oli hyvin tilaa. Saimme vakipaikkamme, nro 108.

Maksettuamme satamamaksun. Lähdimme kaupungille. Kerrankin sain hyvän kuvan kaupungintalosta.

Jos tulkitsin oikein, ovat ainakin osaa talosta muuttamassa asuinkäyttöön.

Sitten tapahtui jotain täysin käsittämätöntä.

Kävelykatua kun aloimme nousta ylöspäin, vastaan tuli tuttuja. Ritva, Kirsi ja Pekka tepastelivat meitä vastaan.

Siis sanoisin tilannetta jopa käsittämättömäksi. Miten on mahdollista nähdä tutut samassa kaupungissa ja kaikki ”kaukana” kotoaan. He olivat etsimässä lounaspaikkaa ja niin olimme mekin. Tosin me ei sitä etsitty, koska tiesimme, että menemme kiinalaiseen. China Ho Wah, torin kupeessa.

Heille paikka sopi hyvin, joten koko poppoo vääntäytyi sinne. Tuossa vaiheessa siellä oli tilaa ja saimme kaksi vierekkäistä pöytää.

Emme sunnuntaisin ole aikaisemmin täällä ruokailletkaan, joten yllätyimme buffa-pöydän laajuudesta. Se oli todella loistava. Lämpimiä oli tuplasti enemmän kuin arkiversiossa. Hinta ei ole kuin pari euroa enemmän kuin arkena. Iso suositus.

Minä vähän mokasin ruokailun järjestyksessä. Tietysti alkuun salaattia ja susheja. Sitten pari kierrosta lämpöistä. Siinä vaiheessa se tapahtui. Otin jälkkäriä ja kahvia, kun olisi pitänyt ottaa kiinalaiseen tapaan keittoa. Korjasin tilanteen ottamalla sitten jälkkärien jälkeen keiton ja se herätti seurueessamme pientä hilpeyttä. Nieleskelin ”häpeäni” 😉

Siinä melkein pari tuntia vierähti. He lähtivät autolleen ja me veneellemme.

Silloin kun tulimme ja kaupungille mennessä, ei ollut laiturilla sorsia. Ihmettelinkin, että mihis elukat olivat kadonneet.

Eivät ne mihinkään olleet kadonneet, olivat vain jossain käymässä. Takaisin kun tulimme veneelle, niin siinä niitä nakotti. ”Helpotuksemme” oli suuri 😉

Tuuli oli edelleen kova. Sarzakin välillä ihan vinossa.

Yllättävästi aallot tulevat satama-altaaseen. Ilmeisesti ravintola Fyren edessä olevasta betonilaiturista ”kimpoavat” tänne.

Uimalan edessä oleva vesisuihku ei oikein tiennyt mihin suuntaan suihkuttaisi. Tuulen puuskat kun vaihtoivat suuntaa vähän väliä.

Pohjankurun suunnasta tuli avovene todella reipasta kyytiä. Varmaan yli 40 solmua.

Alkuillasta pienet siivekkäät valtasivat pressukatoksemme. Ei siinä mitään, kunhan pysyvät ulkopuolella.

Otin tästä kaksikosta vähän lähempää kuvan. Olivat tulleet lupaa kysymättä sisäpuolelle.

Valitettavasti kaikki muutkaan eivät pysyneet ulkona. Yritin vähän huiskia niitä, että nyt olis paree lähteä. Eivät totelleet. Mutta kun Raidia suihkutin, tottelivat. Tai ne, jotka vielä olivat kurittomia, olivat kohta elottomia. Olis kannattanut totella 😉

Kaiken tämän ötökkäjahdin jälkeen saikin rauhoittua aina auringon laskuun asti.

Ihmiset terassilla nauttivat juomiensa lisäksi auringon viimeisistä lämpimistä säteistä.

Sitten alkoikin kyttäily.

Piti kytätä, koska olisi SE paras hetki.

Mielestäni sain vangittua aika hyviä hetkiä. Jos ei olisi ollut peijakkaan kylmää tuulta, olisin mennyt tuonne aallomurtajan kärkeen ottamaan kuvia. Mutta toisaalta, mastot kuuluvat satamakuviin 😉

Seuraavaan kertaan.

Video vielä nähtäville.

Ja jos kiinnostaa, pieni kaupunkikierros vielä ….

Nämä ovat aikaisemmilta käynneiltä, mutta kaupunkihan ei ole muuttunut mihinkään.

Ja Sarzakin kummassakin videossa samalla paikalla.