Helsingoholmenin satama alkoi tyhjentyä aamupäivällä ja mekin päätimme jättää tämän upean sataman,

Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Hönsholmen. Olemme kerran aikaisemminkin olleet täällä vuosia takaperin. Silloin ensimmäisellä kerralla vahingossa löydettiin tämä paikka. Saari on noin viisi mailia Högsårasta koilliseen.

Tämä on ilmeisesti paikallisten suosiossa. Kallioon on laitettu hyvä koikku, johon voi kiinnittää veneensä.

Veneen keulan vasemmalla puolella on leiripaikka. Jäljistä päätellen ei ole kylläkään vähään aikaan käytetty.

Tässä saaressa ei voi oikein kunnon lenkkiä tehdä, koska melko ryteikköinen on ympäristö. Tai ainakaan emme löytäneet polkuja, muualta kuin ihan tässä lähistöltä.

Pienen matkan päässä pääsimme kuitenkin käymään.

Nähtiin joutsenperhekin.

Onko syksy saapunut, kun noin on mustikan varpujen lehdet tummuneet. Oli kuitenkin yksi marjakin.

Vatukko oli myös. Tai no, yksi vatun varpu ja siinä nämä marjat. Ei, tuo kenkä ei ole kenenkään unohtama tänne. Kyllä se on minun poponi.

Kelojen kokous. Olivat upean näköisiä.

Tästä vierestä kulkee väylä Taalintehtaalle, joten liikennettä on jonkin verran.

Tuo paikka on tosi kapea. Ei mahdu kahta venettä kohtaamaan. Tai jos kohtaavat, reimarit hipovat kylkiä.

Taalintehtaalta päin tulevien aallot tulevat osittain meidän veneelle asti. Onneksi viereinen pikku saari plokkaa pahimmat pois.

Sitten koimme yllätyksen. Viereisessä pikku saaressa on kalasääksen pesä. En ole ikinä näin lähelle kyseistä lintua päässyt. Kävin varovasti turvallisen matkan päästä ottamassa dronella kuvan pesästä.

Mutta siitä huolimatta tuli lähtö ja kiireesti pois. Sääkset lähtivät välittömästi kohti dronea. Kokivat varmaankin uhaksi ja siten puolustavat reviiriään.

Alempi kuva Sony RX10 III ja rajattu.

Joutsen perhe ui arvokkaasti ohitsemme.

Perinteeksi jo muodostunut video.

Illan kuvia.

Illalla tuli lentomuurahaisia pressun päälle.

Ja sitten Taalintehtaan suunnalta iso vene. Kyntövauhtia, joten aallot olivat iiisoja.

Ensin oli keula alaspäin.

Sitten ylöspäin. Onneksi kerkesin löysätä keilaliinaa, että Sarza siirtyi kauemmaksi kalliosta. Muuten varmasti olisi kolissut.

Pitihän se vähän koittaa lippaakin uittaa.

Vähän turhan pieniä tuli.

Sain vielä sääksistä parikuvan.

Seuraavaan kertaan.