Aamulla vielä tihutti pikkuisen, joten pienen ”kyttäämisen” jälkeen päätettiin lähteä vähän yli yksitoista.

Saatiin ”laskea” myötäisessä kelpo vauhtia.

Tämäkään siirtymä ei ollut pitkä, vain nelisen mailia, kuten ei ollut edellinenkään.

Saari valikoitui paristakin syystä. Emme ole täällä käyneet ja tuulen suunta. Tämä on suojainen tällä tuulella ja ennakkoon tutkittuani, rantautumis/kiinnityspaikkoja runsaasti.

Aika puuskainen tuuli käy tähänkin kohtaan, mutta vastarannalle olisi käynyt vielä pahemmin.

Toisella puolen lahdenpohjaa on purkkareille riittävän syvää ja siellä on kalliossa myös lenkkejä.

Piti köysiä viritellä sinne sun tänne, että puuskat ei ihan ”heittele” tällaista 4 tonnista venettä mihin sattuu.

Ankkurin lisäksi keula kolmesta kohtaa ja vielä perästä springi maihin, pysyyköhän nyt!

Vesi on oikeesti täällä kirkasta. Mutta kalaa ei ollut liikenteessä tai sitten eivät tykänneet minun vieheestäni, mistä kylläkin muualla ollaan oltu kovastikin kiinnostuneita.

Tehtiin pieni tutustuminen saareen.

Polkuja kulkee ristiin rastiin, joten kulkeminen on helppoa ja oikeestaan täysin mahdoton eksyä. Sen verran kapea saari, että meri tulee aina vastaan ”muutaman” askeleen jälkeen.

Veneemme oikealla puolella on nuotiopaikka puineen sekä puuceekin löytyy, josko ei satu veneessä olemaan vessaa..

Nuotiopaikalle oli jätetty ämpärillinen vettä. Oliskohan ensisammutusta varten. Toki, voihan siinä käsiään myös huljutella, jos ruokahommissa nokeentuvat 😉

Minä tein vielä pidemmän retken tuonne toiselle puolelle saarta.

Matkalla oli maisema melkein kuin olisi ikimetsässä kävellyt.

Oksissa naavaa harvinaisen paljon.

Korkealta kalliolta otin kuvan kaakkoon päin. Tuolla kaukana Helsingholmen ja vielä kauempana Kasnäs Högsåran takana.

Tuolta reissulta kun olin tullut takaisin, eipä mennyt kauaakaan, kun viereemme tuli purjevene.

Kyllähän tänne mahtuu veneitä.

Yksi todella iso purkkari käväisi myöskin, mutta ilmeisesti katsoivat puuskaisen tuulen pitkin saaren rantaa tekevän rantautumisen/olemisen heille epämiellytäväksi.

Illalla ei sitten mitään mainittavaa tapahtunutkaan.

21.8. Lauantai

Nyt ei tuuli riepotellut venettä, joten nukuttiin kuin tukit.

Pitkästä aikaa luonto näytti parhaat puolensa heti aamusta.

Hetki kesti toipua tunteesta, ettei tuule eikä sada 😉

On melkein viikon vihmonut, joten nyt saa sitten viimeinkin upeasta aamusta nauttia.

Kun lenkille lähdettiin ja päästiin etelän puoleiselle niemelle, alkoi sateen uhka tulla taas päällemme.

Nähtiin kuitenkin tikan työt ja pieni vilkaisu etelän aavaa merta.

Niinpä nopsajalkoina kipitimme veneelle takaisin ja toden totta, vettä satoi.

Mutta eipä tullut kuin muutama tippa. Onneksi.

Sitten alkoi saaressa tapahtua.

Veneitä alkoi tulla oikeesti ja ”paljon”, oikein jonossa 😉

Tässä klo kolmen tilanne. Osa isommista purkkareista kääntyi pois, kun eivät viitsineet tuonne etelän puoleiselle jyrkälle kalliolle mennä. Sitäpaitsi, sinne kävi edelleen ikävä tuuli.

Siinä seurailtiin veneiden kiinnitymistä rantaan. Olipahan vähäksi aikaa ohjelmaa.

Tehtiin vielä alkuillasta toinen lenkki.

Kyllä täytyy ihmetellä tätä luontoa.

Miten voi joku puu olla noin päättämätön, mihinkä suuntaan lähtee kasvamaan.

Tässähän ihan loppuu mielikuvitus, kun noita kiemuroita yrittää seurata.

Puhumattakaan, kun kaksi kisailee mutkien määrästä.

Huominen tuokoon uudet kujeet tullessaan.

Päätän raporttini Dalskäristä tähän.