12.7. Mutkan kautta Grytskär, Tammisaari

Aamulla ei pidetty mitään kiirettä, vaan kuunneltiin Muistojen Bulevardi ihan rauhassa ja vasta sitten liikenteeseen.

Tiira tuli huokailemaan kalliolle, meidän kuunnellessa hyvää musiikkia. Enpä ole ennen moista nähnyt, siis tiiran kieltä.

Tiiralla läähättää kieli pitkällä

Kurvattiin kurkkaamassa viereistä saarta, Salmen, olisko siellä hyvää ankkurointipaikkaa, noin niinkuin tulevaisuutta ajatellen. Kun lähelle päästiin, niin kyltit rannassa kieltävät maihinnousun aina 31.7. saakka. Taitaa olla pesimäaluetta koko saari.

”vähän” otettiin naftaa, melkein neljäsataa litraa

Toisaalta, hyvä tieto tämäkin. Vaikutti hyvältä paikalta varsinkin länsituulilta suojainen.

Siitä sitten Porkkalan selän yli ja Inkooseen tankkaamaan.

Täällä on, kuten oli Kotkassakin, halpaa meridieseliä. Parikymmentä senttiä per litra. Se alkaa jo näissä määrissä tuntua.

Samalla saatiin vettä ja septi tyhjennettyä.

hinnasto

Siirto olikin manööveri.

Tankille tuli isohko alumiinivene, tankkasi, mutta, jätti veneensä siihen ja lähti kauppaan. Olisi ihan hyvin voinut uittaa venettänsä taase päin, joilloin me olisimme myös voineet omamme uittaa septityhjennytpaikalle. Nyt meidän piti pistää kone käyntiin ja kiertää tämä ”heti vain mulle-tyyppi”, että pääsimme toimittamaan asiamme.

Että pistää vihaksi tällaiset tanat idiootit.

Kun olimme tyhjentäneet ja täyttäneet tankit, siirsimme veneemme, tietysti, pois sellaiseen vieraille varattuun paikkaan, että muutkin pääsevät täyttö- ja/tai tyhjennyshommiin. Tämän jälkeen lähdettiin kauppaa ja tämä tamnan jätkä tulee vastaa meitä kärri täys ostoksia. Eli hän piti tankkauspaikkaa varattuna yli puoli tuntia.

Saatiin mekin viimein ostoksemme veneeseen, jonka jälkeen tietty jädet haettiin ja nautittiin ennen lähtöä.

Sitten alkoi toinen episodi. Kun väylällä piti Sarza nostaa plaaniin, oli se todella vaivalloista. Huomasin, että turbon ahtopainemittari oli pois pelistä. Letku joko poikki tai irronnut. Veikkaan jälkimmäistä. Siispä vene pysähdyksiin ja konehuoneeseen kurkkaus. Siellä ei mitään näkyvää, joten ervatenkin letku irronnut mittärin päästä. Tein hätäratkaisun, laitoin pikkulaturista molemmat hauenleuat kuristamaan letkua ja toivoa, ettei ilmakulkisi niin paljon läpi, että haittaisi. Mittaritaulun irroitukseen en aikonut väylällä ryhtyä.

hyvä paikka kiinnittyä vaikka isommallakin vehkeellä

Se jelppasi jonkin verran, mutta pari solmua katosi matkavauhdista, joten jatkoimme matkaa Tammisaaren kansallispuiston maisemiin.

Kohteeksi tuli tällä kertaa Grytskär, Fladalendetin eteläpuoleinen saari.

Tänne ptää tulla tuolta ulkokautta, mutta syvää on, kunhan kartoissa olevat kivet kiertää. Neljä metriä vähempää en havainnut, ennen kuin rannassa.

Kiipesin yläs kurkkaamaan ja toteamaan kulkureitin hivenen vaikeaksi, ainakin näin iäkkäämmille ihmisille.

jyrkkä kallio ja hankala kiivetä, näin iäkkäälle, nuoremmalle ei varmaankaan ongelma.

Hulppeet on kuitenkin näkymät, joten kiipeäminen palkittiin sillä.

avomeren puoleinen näkymä huipulta

Väylä kulkee tuon kapeikon läheltä itä-länsi suunnassa.

vasen on Grytskär ja oikea saari Fladalandet
vastakkaisee, Fladalandetiin tullut muutama vene

Jos olisin ankkurin aavistuksen laskenut enemmän kuvasta katsoen vasemmalle, olisi rantautumis kohta paljon parempi. Mutta tässä nyt sitten tämä yö ollaan.

Mittaritaulun jouduin irroittamaan ja siellähän se vika oli, elöi ahtopainemittarille menevä letku irti. Kuumuus varmaa osittain pehmentönyt letkua ja olin vielä jättänyt kiristimen siitä pois. Nyt sitten takaisin laittaessani laitoin nippusiteellä kiinni, kun noin pientä, n 6 mm kiristintä ei sattunut olemaan mukana. Tämäkin episodi johtui varmaankin siitä, että olin alkukesästä pariinkin kertaan irroittanut mittaritaulu ja sitten viimeisellä kerralla jäänyt letku ns huulille ja nyt kuumuudessa antoi periksi ja plumsahti pois paikoiltaan. Olihan se jo monta kesää kestänyt siinä ilman kiristintäkin.

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Huomasin muistilapun, jossa muistutettiin auton vakuutuksen keskeytyksestä. Arvaa vaan, olinko muistanut. Siispä heti tämän jälkeen Travin sivuille ja auto seisontaan eli pois liikenteestä. Säästää vakuutus- ja veromaksuissa. Kunhan vaan sitten muistaa palauttaa auto liikenteeseen ennen satamasta lähtöä. Kerran olemme ajelleet parikin päivää kotona ennen kuin muistin asian. Onneksi ei sattunutmitään, koska rapsu on aika moinen tuolleosessa tapauksessa.

Ja saatiin vielä illallalla herkutellkin.

nam, mansikoita iltapalaksi

Seuraavaan kertaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.