Vaikka tuuli yöllä vähän vetelikin venettä ja köydet keulassa välillä nirskuivat, se ei haitannut meidän unia. Varmaankin ollaan jo totuttu tuohon kitinään knaapeissa.

Saari ja satama jätti oikein miellyttävän ”maun” meihin kumpaisenkiin, joten voipi olla, että tullaan uudemman kerran tänne, jos näillä kulmilla liikutaan.

Mutta nyt oli vuorossa seuraava satama, Iniö. Ja miksikö juuri Iniö.

Täältä saa, tai ainakin ennen saanut seutukunnan halvinta naftaa. Björklund Båtslip, jossa tehdään myös kuuluisat Sailfish-veneet, on tankkauspiste. Myös lääkäri luotta tuohon veneeseen: https://saaristolaakarit.fi/laakarivene/

Nyt nafta maksoi 1,36 € / lt. Mielestäni ei ollutkaan ihan halvimmasta päästä, joten en ottanut tankkia täyteen, vain vähän yli 200 litraa.

Siitä jatkoimme kilometrin verran eteenpäin, Iniön Vierasvenesatamaan. Tämä on vaan jotenkin kivemman oloinen paikka jäädä yöksi, vaikka tankkauspisteen vieressäkin olisi ollut yöpymismahdollisuus.

Ei ollut vielä puolen päivän aikaa ruuhkaa, mutta kerkeehän tänne tulla vene jos toinenkin.

Ja tulijoita näköjään on. Hyvä niin.

Käytiin kaupassa satamamaksu hoitamassa, 27.- €, ja samalla näki, mitä olisi huomenna ostettavissa, kun matkamme jatkuu. Tänään on tarkoitus mennä ravinteliin, on kuulemma taas riittävästi veneruokaa saatu 😉

Satuinpahan näkemään tosi ison parven merihanhia.

Nyt sain myös pari hyvää, mielestäni, lentokuvaakin.

Jos joku ei muista, kuka oli Nils, niin peukaloinen.

Kyllä täytyy olla tyytyväinen tähän Sony RX10 kuvauslaatuun. Jopa tämmöinen amatööri onnistuu välillä. Ottaen huomioon, että kuvattavat kuitenkin aika kaukana. Ja eivät pysyneet oikein paikoillaankaan.

Eihän tästä ole kuin pariviikkoa, kun ensimmäisen kerran edes näin merihanhen, ja nyt sitten kokonaisen parven.

Iltapäivällä käveltiin kilometrin verran sinne tankkauspaikalle, siellä kun on thai-ravintola.

Tietysti olihan se vaihtelua meidän ruokiin, mutta ei tämä nyt sykähdyttänyt. Semmosen seiskan voisi arvosteluksi antaa. Vähän pliisua oli. Se hyvä puoli näissä itämaisissa ruuissa on, ettei tule semmoista ähkyoloa. Otettiin kuitenkin alku- ja pääruuat.

Ehkäpä enemmän antia oli matkan maisemissa.

Heti tuon ravintolan takana on melkeinpä linnamainen talo. Oletuksena on, että omistajan.

Telakka-alueen vieressä olisi vielä pelastettavissa oleva Dodge. En tosin tiedä, olisko myynnissä, mutta eipähän tuo asianharrastajalle paljon maksais kysäistä.

Noin puolessa välissä matkaa, oikeeta maalaismeisemaa. Tuollaisia aitoja ei enää nykyisin paljon näe. Ennen vanhaan näitä oli melkein joka puolella maaseuduilla.

Josko aita on kaunis, en sitten tiedä, kuuluuko vuoristomänty oikeesti maisemaan?

Ojanpientareella heinätupsuja. Sekin tuo lapsuuden mieleen. Noita tupsuja vedettiin ja katsottiin, tuleeko kukko vai kana 😉

Tämähän on kuin olisi viisikymmentä luvulle tullut takaisin.

Joka kirkossa täällä saaristossa on laiva. Niin täälläkin.

Iniön kirkko on kirkkorakennus Iniössä, Varsinais-Suomen maakunnassa. Se on nimetty Ruotsin prinsessa Sophia Wilhelminan mukaan, joka syntyi Tukholman kuninkaallisessa linnassa samoihin aikoihin, kun kirkko vihittiin käyttöön. Kirkko rakennettiin vuosina 1797–1800 Mikael Piimäsen johdolla.

Erään pienen perunapläntin yhteen nurkkaan oli hirven pääkallo laitettu. Kait pelotteeksi muille. Eli jos tuut mun perunamaalle, näin käy 😉

Tuo hautuumaa on korotettu aika paljon ympäröivään maahan nähden. Arvioni on, että eivät muutoin kallioiseen maahan olisi hautoja saaneet. Mene ja tiedä, onko näin.

Muutama aika upea talokin ihan sataman läheisyydessä. Osassa vaan pihat eivät ihan edustuskelpoisia. Kuten tavallista maaseudella, romuja pihat täys.

Jotenkin muistelen jostain lukeneeni, että tämä olisi tosi vanha talo/aitta.

Taitaa toimia nykyisin varastona. Tuollaisissa piharakennuksissahan saattoi olla majoittuneena piiat ja rengin kesäaikaan. Tulipesiä niissä ei ollut, joten talvisin pääsivät päärakennukseen kylmää pakoon.

Veneitä oli tullut aika paljon lisää poissaollessamme. Tiedä vaikka tämä päälaituri täyttyisi ennen iltaa.

Vielä on alkuillasta tilaa reilusti.

Alkaa olla täälläkin kausi taputeltu.

Tosin, viikonlopuksi on luvattu lämmintä, ehkäpä jopa hellettä. Josko se saisi veneilijät liikkeelle.

Illalla odoteltiin, että hätäisimmät saivat saunottua ja menimme vasta vähän ennen yhdeksää itse löylyihin. Ei ollut enää ruuhkaa löylyhuoneessa. Hyvä niin.

Kyllä kelpaa puhtaana unten maille mennä.

Huomiseen.