Keli oli rauhoittunut, joten pääsimme lähtemään yhteen tämän reissun kohokohdista. Haapasaareen.

Kun saapuu tänne merivartioaseman kautta eli lännenpuolelta, niin vähän ennen tänne lahdenpohjaan kääntymistä on upea rivistö venevajoja.

Yhteysalus, jonka ohitimme puolessa välissä matkaa, toi tullessa venäläisen ryhmän. Ilmeisesti majoittuvat entisellä koululla tai sitten ovat vain päiväseltään käymässä.

Kirkon takana on 1800-luvun lopussa rakennettu koulu, joka lakkautettiin juuri ennen kuntaliitosta vuonna 1973. Nykyään koulu on leirikoululaisten ja muiden satunnaisten majoittujien käytössä,^[10] ja siellä pidetään taidenäyttelyitä.

Kun lähtee laiturilta maihin, on pienen sillan oikealla puolella lokin pesä. Ei oiken tykännyt, kun ohi kävelimme. Viimekäynnillä parivuotta sitten ihan sama juttu.

Kirkko on heti kun maihin tulee. Haapasaaren kirkko on puukirkko Kotkan ulkosaaristossa Haapasaaressa. Kirkko rakennettiin vuosina 1858–1859 Intendentinkonttorin suunnitelmien mukaan. Rakennusmestarina toimi Jeremias Laavu. Haapasaaren kirkko sijaitsee paikalla, jossa on ollut jo aikaisemmin rukoushuone. Rakennus kuuluu Kotka–Kymin seurakunnan tiloihin ja on käytössä ainoastaan kesäisin.

Kylmiä kelejä varten on kirkossa lämmitys.

Kauppa aukesi klo 11:00 joten menimme sinne maksamaan parin yön laiturimaksun, ’a 15.-€. Samalla ostettiin jotain pientä, ihan kannatuksen vuoksi.

Pariyötä jo ennakkoon siksi, että huomenna merelle ei ole asiaa. Todellinen myräkkä tulossa.

Kaupan yläpuolella on kioski. Saarelaisten nuoriso saa tällä tavalla kesätöitä, kun hoitavat kioskia.

Otimme jädet ja minä vielä kahvin. Jäätelö oli jotain uutta suolaista nougatti ja oli todella hyvää.

Alaspäin tullessa huomasimme sadevesiviemärin päähän laitetun siivilän. Viimekäynnillä tuota siivilää ei ollut.

Meidän nauttiessa jäätelöitämme, tuli sama poliisivene paikalle, kuin eilen Lehmäsaaressa oli. Miehistö oli eri.

Kyselin poliiseilta, josko dronea lennäisin, kun alue ei ole lentokiellossa. Toinen tuumasi, että voipi ”naapuri” idässä huomata lennättämäsi droonin ja tehdä gps-häirintää niin, että menetät droonisi. Hänelle oli ihan vähän aikaa sitten melkein käynyt niin. En lennättänyt. Tämä oli se syy, miksi menin ylipäätään kysymään heidän mielipidettään.

Mustakurkku-uikko pesii tuossa veneemme keulan edessä noin 50 metrin päässä. Ei ole moksiskaan meidän liikkeistämme. Siinä emo pyöritteleen munia uusiin asentoihin.

Toinen uiskenteli tuossa aivan veneemme lähellä.

Tämä alakuva on otettu vähän kauempaa. Venytteli siipiään. Ei ollut suinkaan lähdössä lentoon.

Vähän ennen tihkusateen alkua, tuli täysin tyyni hetki.

Meriharakka tuli tepastelemaan aivan viereemme laiturille. Kuva otettu lasin läpi.

Sitten näin lintupariskunnan, jota en ikinä ennen ole nähnyt.

Lapasotka. Varovasti raotin pressua, että saisin kuvan ja etteivät pelästysi ja lentäisi pois.

Vähän historiatietoa saaresta. Wikipediasta.

Haapasaaren asutus on tiettävästi peräisin 1600-luvun alusta. Tätä ennen asutusta oli läheisessä Vanhankylänmaan saaressa, jossa on edelleen haapasaarelaisten hautausmaa. Vanhankylänmaan asutus siirtyi viimeistään 1700-luvun alussa Haapasaareen.^[4]

Haapasaari kuului Kymin kirkkopitäjään vuodesta 1642. Saarelle rakennetun rukoushuoneen rakentamisajankohdasta ei ole varmaa tietoa, mutta se esiintyy muun muassa vuoden 1741 merikortissa.^[5] Nykyinen Haapasaaren puukirkko valmistui entisen rukoushuoneen paikalle vuonna 1858. Kirkon rakennustöitä johti Jeremias Laavu.^[6]

Saaren pääelinkeino oli luotsaustoiminnassa, kalastuksen ja hylkeenpyynnin ohessa. Tunnusmajakka Puokki rakennettiin 1862. Puokin vieressä oli jo aiemmin sijainnut edellinen tunnusmajakka. Puokin ylimmästä kerroksesta luotsit tarkkailivat luotsattavien alusten saapumista.

Haapasaaren kunta itsenäistyi Kymistä vuonna 1913 ja liitettiin Kotkan kaupunkiin 1974. Kunta käsitti Haapasaaren saariston sekä vuonna 1935 kuntaan liitetyn Rankin saaren.^[7] Haapasaaren seurakunta itsenäistyi Kymin seurakunnasta 1909 ja liitettiin Kotkan seurakuntaan 1967, seitsemän vuotta ennen kuntaliitosta.^[6]

Seuraavaan kertaan.

Video vuodelta 2020