Päätimme yhdistää kauppareissun ja puuveneiden ihastelun. Suunnistimme satamasta puolenkilometrin päähän Merikortteliin.
Nähtävää riittää.
Tässä havainnekuva entisajan purjeveneen kaarista ja ”laudoituksesta”, jotka oikeastaan ovat lankkuja.
Olivat esi-isämme fiksuja. Ankkuri piti keksiä, kun ei vielä ollut rautaa käytettävissä.
Tätä isoa kaljaasia pääsimme oikein rakennusvaiheessa läheltä tutustumaan vuonna 2023. Olivat jättäneet oven auki, jolloin livahdimme sisälle. Silloin se oli aika alkuvaiheessa. https://www.emelia.ax/ Tuossa heidän kotisivunsa.
Tässä myöskin linnki vuoden -23 blogiin, jolloin olimme tuolla. https://merellajamuuallakin.com/2023/07/26/maarianhamina-ja-museoita-ke-26-7/
Ovat tehneet liukusillan veteen laskua varten.
Mahtava on peräsin, purjeista en vielä tiedä onko pulleita.
Pääsin silloin vuonna -23 oikein naulaa kokeilemaan.
Tässä pinossa vielä rakennustarpeita. koska osa kansirekenteista puuttuu. Voi olla, että nuokin menee vielä käyttöön.
Saimme nähdä myös ihan ”tavallisiakin” veneitä.
Maarianhaminan Merikorttelissa (Sjökvarteret) sijaitseva Merenkulkijoiden kappeli (Sjöfararkapellet) on vuonna 2008 eurooppalaisten nuorten vapaaehtoistyöntekijöiden rakentama puinen kappeli. Se on avoinna hiljentymistä varten kaikille merenkulkijoille ja matkailijoille, ja se on myös suosittu vihki- ja muistotilaisuuksien pitopaikka. Kappeli tuli aikoinaan tunnetuksi myös Myrskyluodon Maija -elokuvan kuvauspaikkana.
Sisäkuva kappelista.
Niin oli kulttuurinnälkää jalleen tyydytetty. Siispä kauppaan hankinnoille.
Kun kauppaostokset oli tuotu veneeseen ja vesitankki täytetty, siirryimme polttoainejakelupisteelle. Saimme jonottaa jonkin aikaa vuoroamme. Oliko nyt muillakin menovedestä puute?
Viimein vuoromme tuli. Automaatti oli vähän konstikas käyttää. Ensin antoi tankata vain 90.- eurolla, mutta onneksi keksin aloittaa alusta. Sitten huomasin ruudun yläkulmassa täpän, jossa pystyi itse määräämään tankattavan summan.
Tämä vähän ihmellinen toimitus ilmeisesti hidasti tätä touhua radikaalisti. Meitä ennen oli ruotsalaisia tankkaamassa ja he hyppivät vähän väliä automaatille ja saivat siten tankata sen 90.- euron edestä kerralla.
Viimein pääsimme aloittamaan itse matkan. Kohteena meille uusi tuttavuus, Käringsund. Eckerön saaren länsirannalla.
Eckerö on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan saaristossa heti Manner-Ahvenanmaan länsipuolella. Kunnassa asuu 961 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 752,67 km², josta 643,47 km² on merialueita ja 1,46 km² sisävesiä.[1] Väestötiheys on 8,92 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 85,7 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä.[5]
Länsisataman sisääntulon kohdilla oli Silja Linen laiva tulossa Maarianhaminaan. Kerkesimme hyvin laivan edestä pois ja suunta kohti länttä.
Ekerön eteläkärjessä on iso tuulipuisto. Tämän jälkeen väylä ja reittimme kääntyykin pohjoiseen, kohti Käringsundia.
Eckerön kirkonkylän alueelta on löydetty useita kivikautisia hautakumpuja; tuolloin seutu kohosi merenpinnan yläpuolelle. Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut vakituinen asutus, vaan lännestä saapuneiden hylkeenpyytäjien tilapäinen oleskelu. Pysyvä asutus Eckeröhön syntyi niin ikään lännestä käsin, oletettavasti rautakauden loppupuolella.[8]
Koska satamaan ei johda kuin yksi kapea sisääntuloaukko, on sen reunalle pystytetty loiston lisäksi tervetuliaiskyltti.
Tuosta kapeikosta tullaan satamaan.
Jouduimme jonkin aikaa jopa jonottamaan vuoroamme, kun monta venettä oli samaan aikaan tulossa tänne. Onneksi oli satamakapteeni Ribillään ohjailemassa veneet oikeille paikoilleen. Satama tuli täyteen.
Ensisilmäyksellä paikka vaikuttaa hyvin siistiltä.
Kävimme maksamassa satamamaksun ja sen jälkeen tutustumassa mäenpäällä olevaan huoltorakennukseen. Sauna, suihkut ja pyykkitupa, kaikki löytyy.
Huoltorakennuksen alapuolella rinteessä on pieni tasanne, johon on tehty puutama pöytäryhmä. On tässä hyvä omia eväitä nautiskella ja samalla ihailla upeaa merta.
Saa paljon paremman käsityksen satamakokonaisuudesta, kun dronella ottaa kuvan yläilmoista.
Turismi on Eckerön merkittävimpiä elinkeinoja. Eckerö on yksi Pohjoismaiden aurinkoisimpia paikkoja aurinkotunneissa mitattuna. Kunnassa sijaitsee useita hotelleja, matkakoteja, ravintoloita, kahviloita, mökkikyliä ja uimarantoja. Eckerö on kesäisin erityisesti suosittu leirintämatkailijoiden kohde. Kunnassa sijaitsee peräti viisi leirintäaluetta.
Ajatuksena oli mennä rannassa olevaan ravintolaan syömään, mutta sinne mentyämme, meille ilmoitettiin keittiön olevan nyt tunnin kiinni. Ehdottivat päytävarauksen tekemistä, johon suostuimme.
Kiertelimme vähän aikamme kuluksi ympäriinsä tutustuen näin seutuun.
Upea ruotsin lipun alla kulkevaan parikymmentä metriä pitkä saaristolaipurjevene.
Viimein pääsimme ravintola Gastropub Bodegaan syömään. Olimme netistä tutustuneet ennakkoon ruokalistaan, joten tiesimme, mitä halusimme syödä.
Molemmat tilasimme katkarapusalaatit. Skagen sallad. Ja toden totta, tosi hyvää.
Ravintola oli todella viihtyisästi sisustettu.
Baarin puolella oli taidetta seinät täynnä. Aiheeseen sopivaa..
Seuraavaan kertaan.
https://karingsundsgasthamn.ax/fi/k%C3%A4ringsunds-g%C3%A4sthamn-ny/index
Merellä ja muuallakin 