Reippaasti aamupalan jälkeen lähdettiin kohti Bylandetia ja jippii, ei ketään.

Päästiin omalle paikalle.

Tuollainen pilviharso on ollut koko päivän kiusanamme. Onneksi. Kuitenkin iltapäivällä lämpötila huitelee kahdenkymmenen paremmalla puolella, niin olispa ollut tukalaa, jos tuota huntua ei taivaalla olisi ollut.

Nyt, kahdeksan maissa illallakin vielä 20,6 astetta. Huomiseksi lupailleet vielä lämpöisempää, mutta onneksi meri on sen verran kylmää, että tänne saareen ei läkähdy 🙂

Hokasin melkeinpä heti tänne tultuamme rantakäärmeen. Se on ollut jo muutaman vuoden täällä, koska vilahduksia nähnyt usein, mutta nyt sain kunnon kuvan.

Haahkat ovat yleensä kaempana rannasta, mutta muutama yksilö uskaltautui ihan veneemme peräpuolelle, josta sitten näppäsin kuvan. Urokset ovat jo hävinneet paremmille apajille ja jättäneet naaraat hoitamaan poikaset.

Ovat kaupungin miehet käyneet kurtturuusut katkomassa. Nyt vaan tuppaavat tekemään uutta kasvustoa, ne kun olisi pitänyt saada juurineen pois. Pahimmoilleen oikein innostuvat tuosta niittämisestä.

Saarikierroksen satoa eli känkyrää.

Silja Line kävi tervehtimässä, mutta ei tälläkään kertaa tullut maihin 😉

Pete kävi näyttämäss mulle tämän puuhun tehdyn naisfiguurin. Tarkempaa sijaintia en kerro.

Naapuriin tuli purkkari ja jossain vaiheessa tyttö lähti suppailemaan. Päättivät antaa koirallekin mahdollisuus, mutta alkuun ei ollut oikein innostunut. Eivät meloneet pitkälle. Sen sijaan tyttö kävi kyllä, jos nyt ei ihan pitkällä, niin kuitenkin meloskeli. Jopa veneen kippari kävi suppailemassa ja otteista päätellen ei tehnyt sitä ensimmäistä kertaa.

Tuttuja tuli samaan saareen, mutta menivät tuonne luoteisen puolelle, poijuihin.

Tänään tällaista, lähinnä kuvien lisäilyä.

Seuraavaan kertaan.

ps

Kuulin juurikin, että eilen päivällä, kun meidän oli tarkoitus tulla tänne ja paikkamme oli varattu, niin siinäpä olikin ollut tuttu mies veneineen, Simolinin Petri.

Näin se maailma on pieni.