Sovimme tapaamisen kauppakeskus Isoon Omenaan. Lupasin tarjota ennen lähtöämme O´Lareyssä lounaan. Helpottaa pikkuisen ensimmäisen päivän manöövereitä, kun ei ensimmäiseksi tarvitse ruokaa ruveta väsäämään. Ruokakaupassakin piti käydä, joten sekin on parempi tehdä täydellä mahalla, vältyy monelta turhalta ostolta.

Paikalle tulivat poikani Riku ja hänen kaverinsa Mikko. Lisäksi vanhin poikani Petri, joka sai korjaamani läppärin samalla reissulla ja ikään kuin ”siivellä” niin ollen lounaan. Hän ei nyt tälle saarireissulle mukaan tullut.

Alun perin meidän piti olla pari yötä, mutta pojallani Rikulla tulikin työpalavari esteeksi. Ja vaikka tuota estettä ei olisikaan tullut, luonto puuttui peliin ja esti toiseksi yöksi jäämisen. Luvassa on torstaiksi todellista hirmumyrskyä, joten poistumme ennen sitä tukevalle mantereen maaperälle.

Reissun toinen tarkoitus oli antaa Rikulle lisäkokemusta veneen käsittelyssä, joten sain ”vapaapäivän”.

Nyt saatoin jopa kuvata välillä. Hox. Vain välillä 😉

Svinösundin salmen ja Härrön jälkeen koukkasimme ulkoväylälle, missä ei hirveetä ruuhkaa ollut.

Mutta liikennettä kuitenkin.

Keli oli varsin kohtuullinen ajella ulkomerellä. Ei isoja aaltoja, jos ei otetan tuon ohittavan tuomia aaltoja huomioon. Ne olivat aika isoja.

Kohteeksi valitsin Mickelskärin Bylandetin ja sen pohjoisen puoleisen lahdukan.

Tämähän on muutenkin meille Rikun kanssa tuttu saari ja hyvin mieluinen sellainen. Mikko ei ole näillä nurkilla ollut, joten hänelle uusi kokemus, kuten käsittääkseni koko merimatka ylipäätään.

Paikalla olikin yksi purjevene, mutta mahduimme hyvin ”omalle”paikalle.

Purjeveneen kippari oli pikkaisen aikaisemmin mittaillut meriveden lämpöä ja oli nyt ripustamassa vaatteitaan kuivumaan. Kuulemma kaikki muut varavaatteet löytyi, mutta housuja ei. Sellaista saattaa tapahtua.

Enkä nyt tarkoita pelkästään veden lämpötilan tarkistamista vaatteet päällä, vaan ettei ole mukana kaikkia varavaatteita. Ehkei hänellä alun alkaen tarkoitusta tuohon pulahtamiseen tai ainakin meille kertoi liukastuneensa kallion ja veneen väliin. Uskoin häntä.

Kun vene oli saatu kiinnitettyä kunnolla, olikin aika esitellä Mikolle saarta.

Kuvasta saattaa saada käsityksen, ettei kierros olisi kiinnostanut Mikkoa. No, kuvat valehtelevat usein. Niitähän voi muokatakin, mutta tämä on ihan aito. Veikkaisin auringon valon voimakkuuden ollen vaikuttimena tuohon ilmeeseen.

Kuten huomaa, ilma oli mitä parahin syksyiselle retkellemme.

Siinä ihmetellessä, ilmasta kuului melkoista kaakatusta. Pari kurkea oli päättänyt vaihtaa maisemaa ja lentoreitti sattui menemään meidän kohdalla. Upe näky.

Välillä oli pikkuisen hakusessa, kuka johtaa letkaa.

Mutta kun saarikierrokselle lähdettiin, piti pikkaisen tukevampaa saada vertalon ympärille. Ulkomeren puolella pikkuisen tuuli ja merivesi ei kuitenkaan ole enää kuin vähän yli kymmenen astetta. Tätä tietoa en kylläkään kehdannut kysäistä siltä purkkarin kipparilta. Olisi kuitenkin näyttänyt peukalon ja etusomen väliä, joka ehkäpä olisi ollut 3-4 senttiä 😉

Saaresta olen ottanut satoja kuvia, mutta en kertaakaan ennen tätä saanut ikuistaa Mikkoa menemästä venäläisten tekemään leipomoon. ”Vähän” huonolla hapellahan tuo rakennus on, mutta onhan se ollut kayttämättömänä kohta seitsemän kymmentä vuotta.

Seinää piti tutkia vähän enemmänkin? Ei oikeestaan. Riku testaili vain kamerani optiikan tarkkuutta.

Takaisin tultuamme, olikin pienen palaverin paikka.

Palaverin tulos oli ilmeinen. Piti saada tulet ja puut jotka olivat olleet sateessa ties kuinka kauan, tarvitsivat kuivempaa kaverikseen. Siispä hommiin.

Ja arvatenkin arpa osui näille kahdelle urholle.

Tulia tehdessä ja hiillosta odotellessa, kuului läheiseltä pikkusaarelta metakkaa.

Tuo alkoi kiinnostaa enempikin, joten drone ilmaan ja katsastamaan vähän lähempää.

Yllättävän kaukaa havaitsivat dronen ja pelmahtivat lentoon. En olisi moista uskonut, että niin kaukaa reakoivat pikkusirinään.

Iltapalaksi oli pikkaisen makkaraa ja karjalanpiirakoita. Kyllä maistui.

Olisi niin kiva ollut istua tulen loimussa jutustellen, mutta luotoäiti puuttui taas peliin ja ajoi medät sateen saattelemana veneeseen suojaan.

Pelailimme korttia ja muutaman jazzin myös. Ei taida enää pärjätä meikeläinen näille junnuille, myönnettävä oli.

Minä ja Riku nukuimme keulassa ja Mikolle täytettiin ilmapatja. Joutui rassukka ulkoruokintaan eli pressun alle nukkumaan. Vebasto päällä koko yön ja ovi auki ulkotilaan, joten kuulemma oli ihan lämmintä.

Aamulla oli pientä hussakka, mutta silti kävimme ulkomeren puolella vähän maininkeja katsomassa.

Tuulta ei ollut nimeksikään enää. Nämä olivat yöllisen tuulen tuomia.

Sitten olikin lähtölounaan tekoa.

Riku joutui välillä hoitelemaan työjuttuja.

Pilkoin rosamundaa sipulien kera alumiinivuokiin ja tulille.

Koska halusimme olla ulkona, oli luonnollista, että tulimme tänne keittokatokselle valmistamaan ruuat.

Samaan aikaan luontoäiti teki taas pienen yllärin. Sumu.

Ei ollut oikein kiva juttu. Pahimmoillaan voisi oikeesti melkeinpä estää lähtömme, tai anakin viivästyttä paljonkin.

Kun lootat alkoivat olla milteipä valmiit, olikin lihojen vuoro päästä hiillokselle.

Nuorempaa kipparia ilmeisesti sumun nouseminen sai ajatukset harhailemaan tulevan kotimatkan suorittamista. Luulisin.

Taisi hetkeksi unohtua sumu ja kotimatka ja hyvä niin. Murehditaan sitten kun sen aika on. Nyt nautitaan.

Kun mahat olivat täynnä melkoisen maukasta ruokaa, olikin pienen rentoutuksen vuoro.

Tavarat veneeseen, liinat irti ja menoksi. Ja nyt nuorempi kippari sai hoitaa homman. Ainoastaa rantakiinnityksien irroituksen hoiti Mikko, kun sattui jäämään saareen. Olisi tullut veneeseen, niin eipä sitäkään olisi tarvinnut hänen tehdä 😉

Hyvä opetus Rikulle, miten irtaudutaan rannasta ja mitä kaikkea pitää tehdä tai ottaa huomioon.

Sumu lisääntyi huolestuttavasti aika ajoin, mutta silti jatkoimme ulkokautta kotiin.

Välillä näkyväisyys ei ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä, mutta onneksi Sarzassa on tutka.

Matkan aikana annoin korkeintaan ohjeita, en puuttunut muuten Rikun ajamiseen lainkaan.

Pääsimme hyvin omalle apikallemme ja jopa kiinnytksen sai Riku hoitaa.

Hyvin suoriutui tehtävästä.

Seuraavaan kertaan