Päästiin vihdoin lähtemään ekalle yöreissulle.

Auto oli sitten pikkuisen täysi, kun piti kaikki petivaatteista lähtien pakata mukaan. Mutta Kia on yllättävän ”iso” auto, joten saatiin yhdellä kertaa kaikki mahtumaan, mitä nyt teet unohtui. Ne kipasin hakemassa lähimästä kaupasta, joka sattui olemaan saksalaiseen kauppaketjuun kuuluva ”sekatavarakauppa”.

Kamat veneeseen ja Skatalle tankkaamaan. Tällä hetkellä nafta on ainakin näin kauden alussa toiseksi kalleinta, mitä Sarzan tankkiin on laitettu.

1,678 on nyt litrahinta, kun vuonna 2019 se maksoi Skatalla samoihin aikoihin 1,625 litralta. Samaisena vuonna on Tammisaaressa maksettu 1,68 eli tiedossa on ”kallis” kesä. Viime kesänä hinta pyöri 1,2-1,3 € tienoilla.

Aurinkoisen ja kevyen itätuulen saattelemana huristelimme ulkoväylää pitkin, tarkoituksena rantautua Bylandetiin. Vaan ei rantauduttu. Vesi oli matalalla, tuoden vihreän levän esiin kallioille samalla saaden ne petollisen liukkaiksi. Itsesuojeluvaisto esti meitä rantautuman lemppisaareen. Jatkoimme matkaa kohti Stora Svartö:tä, vastapäätä Lähteelää, jossa kelluva laituri eikä tietoakaan levästä. Kolme venettä oli jo valmiiksi, joista yksi poistui hetken päästä paikalta. Mutta koska huomenna on helatorstai, alkoi alkuillasta tulla veneitä. Ja niitä tulikin jonniin verran.

Kun olimme pikkaisen saaneet tavaroita paikoilleen, tehtiin pieni kierros, todeten kaiken olevan ennallaan. Talvi ei ollut kohdellut saarta kaltoin, ainakaan tätä itäpäätä saaresta.

Vastakkaisella saarella oli melkoinen meno.

Reviiristä taisteltiin. Poisajetut kerkesivät osittain kuvaajalta puiden taa piiloon.

Taidettiin sitä muutakin tehdä?

Viereemme tuli nuorehko pariskunta, joiden kanssa jutustelimme lenkkimme päätteeksi aika tovin. Kyselivät lähisaarista ja meidän suosikkipaikoista. Hyvin olivat kokemuksemme saman kaltaisia.

Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.