26.8. Inkoon kautta Stora Halsö’hön

Alkuyöstä pikkaisen länsituuli heilutti venettämme, mutta tyyntyi vähän puolen yön jälkeen ja Sarza2 rauhoittui unten maille.

Barösundin satama

Aamutoimien jälkeen lähdimme kauppaan, Inkooseen. Barösundin läpi on ajettava, jos mielii sinne mennä. Tälläkään kertaa emme pysähtyneet, niinkuin ennen aina tehtiin.

Nuo vanhat talot, varasto ja kauppa, ovat saaneet uutta väriä, joten varsin kauniin näköinen koko satama ja sen ympäristö on. Laiturikin on osittain uusittu. Niin on siirtynyt tämäkin satama nykyaikaan.

Inkoossa ensi töikseen tankattiin naftaa ja kun vesipisteelle ja septintyhjennykseen siirrettiin vene ja vettä yritettiin tankkiin valuttaa, niin eipä tullutkaan letkusta mitään.

Seinässä oli lappu, että korjaaja tilattu 24.8. eli kaksi päivää sitten. Septin tyhjennys toimi ja toimikin rivakasti. Hetken mietittiin mistä vettä ja lopulta ei auttanut muu kuin viiden litran pikku varakanistereilla kelkkoa vesi tankkiin. Toinen vesipiste oli rakennuksen toisessa päädyssä, ilman letkua. Sitä letkua, jolla piti toimenpide tehdä, ei saanut ruuvattua irti, tutkin senkin vaihtoehdon. Onneksi niitä kanistereita on sentään kaksi. Sai muutaman kerran edes takaisin vesipisteelle kävellä ennen kuin saatiin karvan vajaa satalitraa vettä. Oli entistä tankkiin jäänyt enempi kuin kuvittelin. Taidanpa ensi kaudeksi vesimittarin asentaa.

Kun tämä manööveri oli suoritettu, matkalla kauppaan vietiin roskat. Yllättävän paljon tulee jätettä, joista suurin osa on muovia. Kaiken maaliman pakkauksia. Kaikki elintarvikkeet kun nykyisin muovirasioihin tungetaan.

Ruuat jääkaappiin ja vielä ennen lähtöä rannan ravintolassa lounaalle. Lounaspöytä on kolmeen asti, joten nippa nappa kerettiin syödä. Siinä vesisouvissa olikin mennyt yllättävän paljon aikaa., kun meinattiin ruoka missata.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vähän yli kolme päästiin matkaan ja suorilta ajettiin Stora Halsö’hön. Matkalla kun yhtä purkkaria ohitettiin, morjesti veneen miehistö melkein huiskuttaen meille. Sanoinkin Madamelle, että tod näk joku tuttu, joka tunnisti veneemme. Me ei tunnistettu heidän kulkupeliään.

Hyvin onnistui rantautuminen kahden veneen väliin. Väli oli sen verran iso, että siihen mahtuisi kolme venettä, siksi kait se meiltä nyt kävikin 😉

Eikä mennyt kovinkaan kauan, kun viereemme tuli purkkari. No se oli juurikin ohittamamme ja kotisatamastamme. Siis tuttuja, joo. Olemme olleet Gåsgrundissa useampaakin otteeseen samaan aikaan. Ja muutenkin satamassa tarinoinut heidän kanssaan useasti.

Hai ja miehistö

Ehkäpä tunti oli mennyt, kun upea Hai tuli täysin purjein, melkoista kyytiä satamaan, meidän toiselle puolelle. Oli ilo katsella, kun neljä nuorta tulee purjein, eikä mitään konevoimaa, ilman pienintäkään ongelmaa, laituriin.

Ajoitus purjeiden laskussa oli ihailtavan täydellistä. Kippari vain komenteli: keulapurje alas ja hetken päästä, stora alas. Ja viimeiset metrin vene äänettömästi lipui laituriin. Olin vastaanottamassa köysiä, koska halusin lähempää katsoa tuota manööveriä. Kuvassa miehistö menossa saunaan satamassa olevalla jollalla.

Tuli nuoruus mieleen. Samalla tavalla vastaavan kokoisella omalla purkkarilla tein samat toimenpiteet. Ja täytyy oikein kehua itseäni, ei kertaakaan mennyt silloin ketuille rantautuminen. Josko harvoin menee nykyänkään.

ilta-aurinko ja kala kivellä

Illan aikana tein vessaamme ”pientä” huoltoa. Pöntöön oli joutunut sinne kuulumaton kasvopaperi. Se selvisi vasta purettuani koko pöntön pois ja avattuani pumppumekanismia sen verran, että näin, mikä oli saanut moisen sähköpumpun toimimaan vain puoliteholla. Se kasvokosteuspaperi ei liukene veteen, niinkuin vessapaperi. Aiheutti ajoittain esteen oikean tavaran eteen päin menolle, joten useasti olin joutunut tekemään jos jonkinmoisia temppuja, että sain pöntöstä jätökset septitankkiin. Ja tänään mittani oli tullut täyteen ainaisesta läträämisestä paskavesien kanssa.

pilvet ja lippu

Tämä homma ei ollut yhtä kaunista katseltavaa, kuin meneillään oleva auringonlasku.

Keskeytin homman aika ajoin ottaakseni näitä kuvia.

Kävin jopa kalliolla viimeiset ottamassa ja vasta sitten sain ruuvattua pöntön takaisin paikoilleen.

Madam jo ehdotteli uuden pöntön hankkimista, mutta en ottanut ehdotusta kuuleviin korviini.

Nyt se toimii. Jes.

Jotta lukijalle ei jäisi p..kan maku tästä postauksesta, laitan vielä illan viimeisen näpsyn jutun loppuun.

on se kaunis

Huomiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.