Kävimme kaupassa täydentämässä ruokavarastoja sekä tankkasimme vettä ja dieseliä, joten saatoimme lähteä kohti Kotkan Kaunissaarta, tai virallisesti Pyhtäänhän se on.

Ajatus oli ajaa ulkokautta, mutta tuuli nostikin sen verran aaltoa, että vähän ydinvoimalan jälkeen käännyttiin suojaiselle sisäväylälle, joka menee kiemurrellen pohjoispuolella normiväylää.

Karttaan merkitty väylän syvyys 1,2 metriä ja minä havaitsin jossain kohden aika loppuvaiheessa kerran 1,6 metriä, meidän kaikuluotaimen mukaan.

Kaikuanturi on n 20 cm vedenpinnan alapuolella hiljaa ajaessa.

Kapea paikoin ja välillä kaislikon keskellä menevä väylä, jossa tuuli ei todellakaan haitannut. Ulkomerellä aalto olisi ollut metrin luokkaa, vastaista.

Kun päästiin lähemmäksi Kaunissaarta ja isoselkä aukeni, oli tuuli jo rauhoittunut sen verran, että nopeuden kun laski 18-19 solmuun, ei kuoppaisuus haitannut.

Vähän herätti ihmetystä, kun satama-altaalle tultiin, että mihinkäs venho kiinnitetään, kun laiturit eivät olleet maihin yhteydessä. Viimevuonna aloitettu sataman ruoppaus ja aallonmurtajan parannustyöt olivat ”pikkuisen” kesken.

Sitten keksittiin peremmällä väliaikainen laituri, mihin saatiin kiinnittyä.

Ei ollut montaa vieraspaikkaa, mutta onneksi olimme ajoissa liikkeellä, klo 13:20 köydet kiinni laiturissa.

Illalla olikin sitten täysi.

Ruokailun jälkeen, lähdettiin tutustumaan saareen. Olimmehan olleet täällä ennenkin, mutta tämän ikäsille melkein kuin uuteen paikkaan olisi tullut ; – )

Heti rannassa näin mainoksen:

Valitettavasti emme ole häntä näkemässä, mutta jotenkin tuli hyvä mieli tuosta Cafe Mustikan mainoksesta.

Vähän orvokeista eteenpäin nähtiin vanhempi pariskunta, jotka kovasti kehuivat tuon julisteen ravintolaa. Siispä läksimme kävelemään sinne.

Matkaa oli pari kilometriä, mutta tie oli kiva kulkea.

Tulee ihan lapsuus mieleen tämmöistä tietä pitkin tarpoessa.

Mäntyvaltaisessa, hiekkaisessa maastossa oli mustikan varpuja sitten ihan riittävästi. Ja raakileita punaisenaan. Tulee hyvä mustikkavuosi tähän saareen. Varmaankin ravintolan nimi on saanut innoituksen näistä lukemattomista varvuista.

Paikan isäntä toivotti iloisesti meidät tervetulleiksi. Jäi heti hyvä vaikutelam. Ja siisti, koko ympäristö. Isäntä oli maalaushommissa, mutta keskeytti heti toimensa palvellakseen meitä.

Oli remontoinut kaikki mökit ja tilat hienoon kuntoon.

Paikka todellakin yllätti positiivisesti. Voi lämpimästi suositella tätä paikkaa.

Myytävät piirakat olivat kuulemma itse leivottuja, joita paikalliset olivat meille kovasti kehuneet.

Mustikka- ja suklaakakun palat menivät parempiin suihin kahvin ja kaakaon saattelemana. Hyviä olivat kumpaisetkin.

Tuolla kuvaillessani kännykällä, loppuivat sekä kameran muisti että virta melkein yhtä aikaa.

Tuota gimbaalia kun käyttää, se ei jostain syystä tallenna kuvia muistikortille, vaan puhelimen muistiin. Vaikka muistia on aika paljon, mutta kun video vie sitä emempi kuin riittää tilaa.

Tuleva video jää siten vähän kesken.

Takaisin tultua se vähäinenkin tuuli oli tyyntynyt täysin, joten Sony mukaan ja kuvaamaan.

Miljöö täällä on kodikas, saaristomainen.

Tuossa grillituvassa olen kerran käynyt jotakin grillailemassa, vuosia takaperin.

Tyyni meri ja kivet sekä kaukana häämöttävät saaret. Tämä on elämää.

En varmaankaan oli muutoin tajunnutkaan lähestyvää lintuparvea, ellen olisi ottanut tuosta laivasta kuvaa. Nuo pallukat ovat rysän ”nielun”.

Vähän kuin sattumalta, näin hanhiparven ja onnistuin saamaan suht terävän kuvan.

Jäin odottelemaan, josko noita lisääkin tulisi, mutta eipä tullut.

Koska vene on täällä pakollinen kulkupeli, on yhtälailla niiden ”tallit”, vajat, säilytyksessä tärkeitä. Varsinkin entisinä aikoina, kun veneet olivat puisia. Puuvene on hyvä saada kuivaksi ennen pakkasia. Pakkanen ja vesi on veneessä huono yhdistelmä.

Illalla myöhempään, ihmeteltiin kolinaa ulkona. Kurkkasin ja kas, toivat melkoista ”hökötystä” satamaan.

Enpä moista ole ennen nähnytkään näin läheltä. Kokoa oli sitten jonniin verran. Kyydissä oleva kauhakuormaajan renkaat ovat miehen korkuisia.

Allonmurtaja tarvitsee lisää tavaraa ja jos pohjasta ei saa, sitä on tuotava muualta.

Huomenna sitten uusia höpinöitä.