Aamulla tihutti vettä, joten jouduimme hetken odottelemaan. Piti päästä hakemaan liinat ja käysi pois saaresta, mutta on meinaan kalliot liukkaat. Vähän kymmenen jälkeen piti sen verran taukoa sateesta, että uskalsin mennä kalliolle. Sain kerättyä omaisuutemme puun ja kiven ympäriltä, joten pääsimme lähtemään. Kohteena tänään Verkan. Matkaa ei ollut kuin kuutisen mailia.

Satamamestari oli vastassa laiturilla ja avusti erittäin puuskaisessa tuulessa meidän saapuessa. Iso kiitos hänelle siitä.

Kävimme maksamassa ja samalla hän sai myytyä meille aamiaisen ravintola Buffaloon. Kun tässä yhteydessä ne lunasti, sai 20 % alennusta. Nyt saimme 12,80 € hintaan per nuppi.

Kävimme ravintolan sisätiloja katsastamassa ja samalla saimme tietää, että lounasta tajoillaan kahteen asti.

Siisti paikat ravintolassa.

Ja siisti oli salikin. Jotenkin tuntuu, että koko paikka on saanut uuden ilmeen. Viimeistellymmän.

Viime käynnistä on kulunut yhdeksän vuotta ja silloinen mielikuva oli jotenkin ”suttuinen”. Vaan eipä ole enää.

Niinpä tulimme vähän ennen kahta ja nautimme lounaan. 15,50 € hintaan kuului riittävän hyvä salaattipöytä, paria lajia leipää , pääruoka lautasannoksena ja kahvi/tee ja pullaa.

Nyt täytyy kyllä antaa täydet pisteet tästä ruuasta. Lounasannokseksi pääruoka oli todella hyvä. Monessa ravintolassa ei edes a´la carte annoksena saa näin hyvää. Bearnaisekastike oli täällä tehtyä eikä mitään jauheesta tehtyä ja sen maistoi. Ja ei palvelussakaan mitään valittamista.

Pienen huilin jälkeen lähdimme kirkonkylälle, jonne matkaa vajaat puolitoista kilometriä.

Ojan varressa minulle tuntematonta kasvia. Vaalean punertavat kukat.

Kesä 1886: Sibelius vietti aikaa Norrskatassa, Hafträskin kylässä Vidixin kartanossa.
Kesä 1887: Perhe jatkoi saaristolomaansa Korppoon kartanossa.

Sibelius Korppoossa -festivaalilla on yli 20-vuotiset komeat perinteet. Jean Sibeliuksen musiikkiin keskittyvä festivaali järjestetään 14.–16. heinäkuuta jo 22. kerran.

Siksipä puitossa on Sibeliuksen muistomerkki.

Puiston yläpuolella on hotelli ja ravintola.

Korp­poossa sijaitseva ⁠Hjalmar’s ravintola & hotelli toimii vuonna 1935 rakennet­ussa talossa, jonka teetti paikallinen pirtukuningas ja liike­mies Hjalmar ”Pirtu” Mäkelä. Rakennus tunnettiin aluksi nimellä Pirtulinna, ja se sai rahoituksensa kieltolain aikaisesta viinan salakuljetuksesta.

Korppoon kirkko (ruots. Korpo kyrka tai S:t Mikaelskyrkan), jota on myös kutsuttu Pyhän Mikaelin kirkoksi, koska se on pyhitetty Arkkienkeli Mikaelille, sijaitsee Korppoon kirkonkylässä Paraisten kaupungissa Varsinais-Suomen maakunnassa. Kivikirkko on rakennettu 1430- tai 1440-luvulla.^[1]

On tuohon kiviä saanut kantaa…..

Kun kirkkoa restauroitiin vuosina 1952–1953, esiin tuli suuri määrä keskiaikaisia seinämaalauksia, jotka oli ylimaalattu 1600-luvulla. Nämä ovat luonteeltaan hyvin yksinkertaisia ja niiden katsotaan olevan kotimaisten taiteilijoiden tekoa 1400-luvun jälkipuoliskolla, sillä sisäkatto holvattiin 1400-luvulla. Pyhimys- ja faabelihahmojen vieressä on myös useita aluksia, ns. koggeja.^[3]

Kirkkolaiva.

Merenkulkijoiden lahjat: Votiivilaivat (votivskepp) ovat perinteisesti merimiesten lahjoittamia pienoismalleja. Ne annettiin kirkolle joko kiitoksena haaksirikosta selviytymisestä tai suojeluksen pyyntönä pitkiä merimatkoja varten.

Harvinaista, että urut ovat kirkon etuosassa. En muista muualla tällaista nähneeni.

Saarnastuoli hieno.

Muista esineistä huomattakoon mm. etelän puolelle sijoitettu saarnastuoli vuodelta 1646. Samalta ajanjaksolta ovat peräisin kirkon penkit. Urut rakensi A. Thulé Kangasalta vuonna 1870, viimeksi restauroitu 1975. Vuonna 1792 maalasi Gabriel Gotthard Sveidel vanhimman ja suurimman alttaritaulun nimeltä Ehtoollisen asettaminen. A. ja V. Munsterhjelm tekivät vuonna 1905 nuorimman, joka esittää Kristusta Getsemanessa.^[5]

1. Säätyyn perustuva penkkisijajärjestelmä (Bänkdelning)

1600- ja 1700-luvuilla kirkoissa oli käytössä tiukka säätyyn ja varallisuuteen perustuva ⁠penkkisijajärjestelmä. Kirkon penkkejä ei numeroitu juoksevasti 1, 2, 3 etupäästä taaksepäin, vaan numerointi ja paikat määräytyivät seuraavasti: [1, 2]

• Arvojärjestys: Parhaat paikat edessä kuuluivat säätyläisille, virkamiehille ja rikkaille maanomistajille. Mitä köyhempi tai alempi sääty oli, sitä taaemmas joutui. [1, 2]
• Miesten ja naisten puolet: Kirkko oli jaettu kahtia. Pohjoispuoli (vasen) oli naisten puoli ja eteläpuoli (oikea) miesten puoli. Kummallakin puolella oli oma numerointinsa ja logiikkansa.
• Paikkojen ostaminen ja perintö: Penkkisijoja ostettiin, vuokrattiin ja niistä käräjöitiin. Jos jokin tila tai suku osti paikan, sen numero tai omistajuus pysyi suvulla. Vuosien saatossa tehdyt muutokset, tilojen jaot ja penkkien uusimiset sekoittivat numerointia entisestään. [1, 2]

2. Penkit sekoittuivat, kun niitä siirrettiin

Kuten aiemmin todettiin, ⁠Korppoon kirkon 1600-luvulta peräisin olevat penkit ovat kiinni lattiassa vain hakasilla. Koska vainajia haudattiin ennen vanhaan kirkon lattian alle, penkit jouduttiin säännöllisesti irrottamaan ja kantamaan ulos hautauksen tieltä. [1, 2]

Kun penkit nostettiin takaisin sisään, niitä ei aina palautettu täsmälleen samaan järjestykseen. Koska numerot oli usein maalattu valmiiksi penkkien päätyihin, sekoittuivat numerot lattialla ajan myötä iloisesti keskenään.

Sodassa kaatuneiden kauniit veteraanien haudat.

Takasin kun tulimme, olivat hevoset tulleet lähemmäksi tietä. Mennessä olivat kauempana ja kun ei ollut Sonya mukana, en silloin kännykällä edes yrittänyt ottaa kuvaa. Toisella jalkaa vähän kutitti, kun oikein hampaillaan kalusi.

Kun tulimme, oli satamassa enemmän veneitä. Illemmalla tuli muutama lisää, mutta kyllä tänne vielä olisi mahtunut aika monta lisää.

Saunassa illemmalla ja täyden kympin tilat. Todella siistit ja kaikki toimi kuten pitää. Löylyt ihanan pehmeät.

Videa vielä loppuun.

Seuraavaan kertaan.