21.7. Yritys päästä Kökariin, päädyttiin Bodöhön

Se puhalteli koko yön, mutta onneksemme pysyi pohjoisen puolella, joten pusikko edessämme ohjasi tuulen ylitsemme. Tutkailin aamulla tuuliennusteita, joiden perusteellä arvelin, että nyt olisi aika lähteä yrittämään Kökarin suuntaan, koska iltapäivällä sitten ei enää ole mitään mahiksia.

Kun pääsimme niemennokan suojasta pois, oli aallon koko sen verran iso, että joutui ottamaan plään b:n käyttöön, eli ympäri ja suunta kohti Bodö:tä.

vielä on tilaa reilusti

Myötäiseen metrisessä aallokossa ei ole mitään ihmeellistä, pystyy ajamaan sellaista 18-19 solmun nopeudella. Matka tänne Bodöseen ei ole pitkä, vain vähän yli 4 mailia.

alueen opaskartta, jossa hyvin polut merkittynä

Tämä on vanha merivartioasema vuosilta 1967-1991, jonka jälkeen jäi tyhjilleen. Onneksi nyt otettu matkailukäyttöön jo 2016 ja parannustoimia tehty aika paljon. Ankkurointi täällä ehdottomasti kieletty, koska pohjassa kaapeleita ristiin rastiin.

Kun tulimme, oli tilaa vielä kohtuullisesti. Tein virheen, kun jäimme tänne ”ulkopuolelle” laituria. Olisi ehdottomasti pitänyt mennä toiselle puolelle.

Ensinnäkin, tuuli kävi tähän ikävästi ja toisekseen, kohta oltiin sitten pikkaisen puristuksessa.

Täällä oltiin hienosti vastassa ja autettiin keulaköysien kanssa, siitä iso plussa satamalle. Se että olisi vielä voinut elekielellä viittoilla tuonne toiselle puolella ”matalampaan” veteen, se olikin ollut jo jotain. Tai en ainakaan nähnyt, että olisi viittoillut.

ei näy paljon Sarzaa kahden tumman rungon välistä

Tunsi Sarzan väki ittensä pieneksi, tai ainakin vene on pieni 😉

Nyt meitä oli sitten kolme samassa poijussa, joten me ei tästä sitten karata minnekkään.

ensin tuli tuo oikean puoleinen ja sit isompi vielä vasemmalle

Eipä ollut hädän päivää, vaikka tuuli välillä puuskissa aika kovastikin. Isommat pitivät Sarzan tiukasti syleilyissään 😉

aika tiukka väli, jos tohon niinku ite yrittäs tunkea
metsäpolku, jos joku ei tunnistanut

Me ei välitetty moisesta, vaan lähdettiin metsäpolulle käyskentelemään.

Tämä alkumatka oli tehty ajatellen lapsia.

Tai mistä me tiedetään, vaikka koko polku loppuun asti, koska me ei viittitty ihan loppuun asti kävellä.

Oli joitakin rasteja ja hymyileviä kiviä.

hymyilevä kivi

Varmaan lapsille ihan kiva juttu.

Oli siellä erilaisia köysitemppujuttujakin, mut ei tällä kertaa kokeiltu. Ei ollut lähistöllä ketään, joka olisi auttanut meidät pois niistä köysistä 🙂

päärakennus, missä on miesten sauna

Syötiin bistrossa hampurilaiset ja kyllä ylämaan karjasta tehty pihvi on hyvää.

Lisää tuli veneitä, joten kun kerran laituri oli jo täysi, keksivät uusia paikkoja.

hyvin sopu sija antaa

Ihan positiivinen kuva jäi satamasta, onhan tänä 2019 ja 2020 valittu vuoden satamaksi. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi kaksi kertaa peräkkäin. Olisihan täällä vielä palkittavia hyviä satamia muitakin.

Taas lupailleet meille kovahkoa keliä, joten saapi nähdä, ollaanko kuinka monta yötä täällä.

Pieni video vielä loppuun tuosta ”likistyksestä” olemisesta.

juu, tiukassa ollaan

Seuraavaan kertaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.