Aamupala oli ehkäpä pikkaisen vaatimaton, mutta mahansa sai kuitenkin täyteen, joka lienee pääasia. Pitää aina muistaa hinta-laatusuhde. Jos ei yöstä maksa 50-100 € per yö, ei voi vaatiakaan mitää ihan kummoista. Joten, olimme ihan tyytyväisiä.

Tuossa hotellimme nurkalla oli tuommoinen sähköhärdelli. Ihme, että kuitenkin kulkee joka paikkaan, ajatellen sadekautta, jolloin vettä käsittääkseni voi tulla aika reilustikin.

Toisaalta, näitähän on nähty aika monessa maissa.

Emme jääneet märehtimään moista paikallista sekamelskaa, vaan menimme ihmettelemään liikenteen kaaosta, joka kuitenkaan ei ole mitään, mitä tuleman pitää sitten Saigonissa, kunhan sinne päästään, jos päästään.

Toinen, mikä täällä kiinnittää huommiota on, että rakennetaan paljon.

Ja oikeestaan kaikki rakentaminen, mitä me näimme, kohdentuu matkailuun.

Hotelleja, resortteja, ravintoloita ja kaikkee muuta, mitä voi kuvitella, joka on jossain tekemisessä turismin kanssa.

Kaikkihan me tiedetään, että lapset tykkää väreistä, joten täällä lastentarha oli iloisilla väreillä maalattu. Tuli oikein hyvälle mielelle, kun tämän näki.

Ja sitten myöskin vähän varakkaammille tehty omia taloja. Tasan ei mene täälläkään kaikki. Vaan missäpä menis?

Uusrikkaat venäläiset tarvitsevat parempia ja kenties ”rauhallisempia” pikkuhotelleja, jolloin tällaiset palvelevat näitä vaativia asiakkasryhmiä.

Hyvä niin, koska tuovathan he tänne paljon työpaikkoja ja rahaa.

Välillä piti huilata, ettei nyt ihan uuvuksiin itseään tuossa kuumuudessa kävelisi. Menimme kahvilaan, ja tilasin kafe Americano. Sain tällaisen. Jumalattoman vahvaa kahvia ja kulhollisen jäitä. Vaikka jäät vähän sulivatkin, jäi tuo juomatta.

Tässä risteyksessä kuvasin pikkaisen liikennettä. Kuinka sujuvasti nämä puikkelehtivatkaan toistensa seassa. Kateeksi oikein käy.

Tuosta ei ollutkaan pitkä matka rantaan, jossa nyt olikin jo elämää. Rannan parkkiksella oli myös ”pari” mopoa. Etsi nyt tuolta sitten omasi, jos et muista, mihin tarkalleen jätit sen.

Sen verran paljon oli tässäkin kylässä näitä kaksipyöräisiä, että jos nuo autoiksi muutettaisiin, eivät ne kaikki kaduille mahtuisikaan. Puhumattakaan, miten jumissa liikenne olisikaan.

Ranta oli erittäin siisti, ei roskan roskaa. Ja upea puisto koko tuon hiekkarannan ja tien välissä.

Harvoin, jos koskaan, olen vastaavaa nähnyt missään.

Kuitenkin ollaan aika isossa kaupungissa, jossa vieläpä paljon turesteja.

Koko kaupunki, ihan pieniä sivukujia lukuun ottamatta, pääpiirteittäin siisti.

Siitä huolimatta ihmettelin tämän puiston siisteyttä. Kaikki puut ja pensaat leikattu just ei melkein.

Kivetykset just ei melkein.

Positiivista.

Thaimaassa olisi paljon opittavaa täältä.

Puistossa oli jonkinlaiset kuvauksetkin menossa. Varmaankin paikallista saippuasarjaa filmasivat.

Ja kuten taustalla näkyy, isompia hotelleja riittää koko rannan pituudelta.

Tuolla taustalla usvan takaa häämöttää se saari, jossa on niitä kalliimpia resortteja.

Tälläkään kertaa emme hakeneet uintivarusteita, vaan tyydyimme vain katselemaan muiden rannassa auringon palvelijoiden touhuja kauempaa. Seuraavassa kohteessa sitten, toivottavasti.

Illaksi etsittiin vaihtelua vietnamilaiseen ruokaan, joten päädyttiin lähistöllä olevaan saksalaiseen ravintolaan, Tripadvaiserin tärppi. Joutui vähän etsimään, oli pikkukujalla, jota ei kartaankaan ollut merkattu.

Siistinä oli omistaja paikkansa pitänyt. Kaikki asiakkaan olivat ulkolaisia, mielestämme eurooppalaisia. Kielistä, joita puhuivat, päättelimme.

Siispä joku muukin haki vaihtelua.

Ruoka oli hyvää, perus saksalaistyyppistä mättöä jossa rasvassa ei oltu säästelty.

Naapuripöytään tuli isompi miesporukka, jotka kaikki ottivat isännän lautasen, ja oli sillä kokoa.

Me oltais pari päivää yhtä sellaista syöty.

Ikkunoissa oli sitten pikkasen hienommat kalterit.

Moisia en ole ennen nähnyt missään.

On kuitenkin ns uustuotantoa, kun harjateräksestä väännelty.

Siinä sitten kömmittiin hotellille, koska aamulla pitää vaihtaa kaupunkia.