Melkeinpä heti aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle, Sarzalla. Aamulla kuitenkin on pikkaisen siloisempi keli, kun meinasin suoraan oikaista Porkkalan selän yli.

Tulimme tuolta Porsön eteläpuolelta ja sitten seurasimme kaapelilinjaa pitkin laivaväylälle.

Ohitimme yhden purjeveneen, paikassa Inkoo o:n kohdilla, joka seurasi samaa kaapelilinjaa.

Eihän tämä nyt ihan hirveästi oikaise, mutta onhan se kiva ajella muuallakin kuin pelkästään väyliä pitkin.

Sen verran oli vasta-aallokkoa, että vauhti piti pudottaa 17-18 solmun tietämille, ettei nyt ihan kaikki paikat olisi irronneet hampaista.

Tuon aallokon takia pikkaisen kiersimme pohjoisemmalta, mitä alun alkaen olin ajatellut.

Ja kuten otsikko jo kertoo, tulimme Bylandetiin. Tällä kertaa emme menneet pohjoisen puolella olevaan lahdukkaa, koska tuuli sattuu siihen ikävästi ja saattaa iltapäivällä vieläpä vähän yltyä.

Tässäkin mainingit ihan riittävästi keinuttaa, joten mitä se olisikaan siellä pohjoiskärjessä.

Kun vene oli paikoillaan, käväisin toisella puolen saarta, josko siellä oli kaikki paikoillaan. Ja olihan siellä 😉

Sen verran utuinen oli horisontti, ettei Helsingin rakennuksia näkynyt. Sen sijaa rakkolevää rannassa näkyi. Ja vesi on kirkasta eli todennäköisesti hyvin voivaa?

Lämpöä riittää ja se on hyvä. Minä tykkään.

Pintavesi näkyi olevan 20.5 astetta, jota pidän aika korkeana arvona näin ulkomerellä.

Kerran täällä olessamme samoihin aikoihin, oli vesi 24 asteista, mutta siitä on aikaa jokunen vuosi. Silloin saaristomerellä oli sinilevää tosi paljon ja tämä oli ensimmäinen paikka sitten Naantalin, kun pääsimme tuolloin uimaan levättömässä vedessä.

Tänään oli joillakin saaristolaisristeilypäivä.

Tämähän ei suinkaan joka päivä tätä kautta ajele, vaan enemmänkin ulkomerellä, se kun kuulemma vie paljon vähemmän polttoainetta ajaessaan reipasta matkavauhtia.

Samaihin aikoihin tuli purkkari viereemme ja sen vieressä oleva moottorivene oli tullut jo aikaisemmin. Ruuhkaa on 😉

Koitin ottaa uuden 🙂

Ei mennyt kauheen paljon paremmin.

Vaan hyvinhän tänne mahdutaan ja ihmetellään jopa kallion lämpöä.

Leppoisasti iltapäivä ja ilta sujui. Sitten alkoikin tuijottaminen taivaan rantaan.

Sitten se hävisi.

Seuraavaan kertaan.

ps

Jos huomisesta ei kuulu mitään, olemme jo kotosalla eikä matkalta silloin ole mitään raportoitavaa 😉