Pieni historiapläjäys:

Kunnan nimi esiintyy tiettävästi ensi kerran tanskalaisten purjehtijoiden reittikuvauksessa 1200-luvulta. Nimen kirjoitusasu oli Thiyckækarl, mikä voisi viitata mahdollisesti saarella asuneeseen paksuun mieheen.^[8]

Hyvin nukutun unien jälkeen pikkulenkille ja siitä muutama kuva.

Vanhanajan silta meneen tuosta Östran Näsanin ohi pohjoiseen vievän Råhgolms fjärdenin yli, josta pikkuveneellä pääsisi koko saariryhmän pohjoispuolelle.

Tämä alue muodostuu kolmasta pääsaaresta, Sommarön, Flattö ja Kökar. Kaikki me turistit kutsumme ja tunnemme nämä Kökarina.

Karjaakin oli laitumella ja tällä kertaa väritys sellainen, kaikilla, joita myöskään en ole ennen nähnyt.

On tällä reissulla paljon nähty ennen näkemätöntä, mutta blondit niityllä, en olisi uskonut.

Jotain tavallista sentään. Vasikka söi kuten vasikan kuuluukin ; – )

Maidolle tarkoitettuja tonkkia oli pellolle jätetty, ilmeisesti paikkaan, jossa lypsy voi tapahtua.

Tai sitten ne ovat vain rekvisiittaa meille turisteille.

Sähköistetty aita teki tuossa kohdin kapean rännin, johon hyvinkin lehmät mahtuvat

Hienot olivat maisemat pieneltä kalliokukkulalta.

Vaikka pikitietä pitkin kuljettiinkin, oli näköpiirissä myös aitoa hiekkatietä.

Tästä kuvasta ei heti uskoisi, että olemme ulkosaaristossa.

Voisi ihan hyvin olla melkein mistä päin Suomea tahansa.

Takaisin päin tultaessa ojanpientareella oli kukkia, joita kumpikaan ei tunnistanut.

Tein suurennoksen, että olisi helpommin tunnistettavissa, kun ei nyt sattunut olemaan matkassa tuota kasvikirjaa.

Osittain aika karua maisemaa mutta samalla niin kaunista.

Pääelinkeino aikoinaan ollut kalastus.

Silakkaa vieyt jo keskiajalla Turkuun ja Tukholmaan. 1800-luvulla Kökarin silakka löysi tiensä myös Helsinkiin ja Tallinnaan.

Pitkälle piti kalaa rahdata.

Maistuikohan tämän alueen silakat todellakin niin paljon paremmilta, että ”kaikki” halusivat juurikin Kökarin kalaa?

Tuolla laitumella ne blondit oleilivat. Kuvan ottohetkellä kaiketi vierastivat ylhäältä kuvaustani, joten menivät piiloon ; – )

Kivan näköinen hotelli-ravintolakompleksi ja ystävällistä henkilökuntaa. Ja kotikieli kaikilla ruotsi.

Jos nopeasti puhuu suomea, eivät oikein heti hoksaa, mitä yritin kysyä/selittää.

Vanha kauppa ja polttoainepiste keskellä kuvaa isoine maalaitureineen.

Kävimme täällä 2015 kaupassa ja tankkaamassa ja silloin ihmettelimme, kun naftan lisäksi ei saanut vettä. Septin sai kyllä tyhjäksi.

Vaikuttaa siltä, että kauppa ei toimi enää elintarvikauppana, kun on tullut uusi kauppa. Ei näin pieni kylä voisikaan kahta elättää.

Iltakävelyllä tuonne yläkuvan maisemiin kävellessä tienvarrella on vanha kioski.

Koskahan on viimeeksi auki ollut. Sen verran oli ”raihnaisen” näköinen.

Olen aina tykännyt näistä saariston punamullalla maalatuista vajoista ja tietenkin nuo valkoiset smyygilaudat täydentävät kokonaisuuden.

Puhumattakaan, että toiset osaavat hyvällä maulla koristella pihojaan tai seinustojaan.

Verkko- ja tarvikevajoja rannat täys. Pitihän ne kalastusvälineet saada suojaan, silloin kun niita ei meressä uitettu.

Veneetkin saivat olla auringolta ja sateilta suojassa.

Puuveneet pysyivät paremmassa kunnossa sisätiloissa.

Suurimmassa osassa oli vielä sellainen systeemi, että veneet voitiin vaijereilla nostaa vedestä ilmaan, jolloin esimerkiksi näkit eivät tarttuneet pohjaan eikä limoitusta myöskään tapahtunut.

Jätetäänpä huomisellekin kerrottavaa, koska tuulten takia emme todennäköisesti lähde täältä kuin aikaisintaa perjantaina, mutta se selviää huomenna.

PS

Lounas tällä kertaa veneessä tehtynä ja kelpasi Madamellekin. Ihmeiden aika ei ole ohi ; – )

Ja iltapalaksi naytin Timpan Utön graavisiikaa, joka oli superhyvää.