Vihdoinkin sain Sarzan siivottua sen verran, että pyysin Madamen veneelle viedäkseni meidät kevään ensimmäiselle retkelle.

Tietenkin piti pakata mukaan kaikki petivaatteet sekä muut kamppeet, veneellä kun talven jäljiltä ei ollut mitään. Auto olikin melkein kattoa myöten täynnä, eikä kaikki olisikaan mahtuneet mukaan, mutta olin edellisenä päivänä tuonut jo yhden kuorman, patja, pellarit yms isommat jutut. Sekä tietenkin tarkistanut, että teknisesti kaikki toimii.

Sarza oli päässyt mereen hiukan aikaisemmin, 12.5. Sattumoisin veneen lasku on osunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta aina samoihin aikoihin, 11. , 12., tai 13.5. Viimevuonna laskettiin jo huhtikuun puolella.

Tuuli oli aika navakka lännen puolelta, mutta aurinko helli meitä lämmöllään, ainakin täällä kabiisissa, matkaa tehdessämme.

Nyt ei pitkälle ajateltu mennä, vaan läheiseen Gåsgrundiin.

Paikalla oli yksi iso fiskari ja muutama muu venekunta tuli myöhemmin. Makkaranpaistossa kävi pari muutakin venettä, joita tuossa ilmakuvassa ei näy. Nuo kaksi aivan vierekkäin olevaa venettä jäivät yöksi.

Kävi tuossa meidän vieressä yksi vanha Fjordi tönimässä venettämme. Onneksi Sarzan kaiteet ovat vahvoja ja kunnolla kiinni, muuten olisivat kyllä irronneet.

Vähänkö olisi sillä kipparilla ollut opeteltavaa rantautumisessa, ennen kaikkea, miten ottaa tuulen suunta huomioon.

Me saatiin kuitenkin ekat nuotioruuat tälle kesälle. Kyllä se savu antaa kivan maun ruokaan.

Tietenkin saari piti kiertää, rantoja pitkin. Näkymät ovat hulppeat.

Taustalla näkyy Knapeskär, jossa tuli 70-luvulla vietettyä paljon aikaa. Oikeestaa kaikki vapaa-aika meni useampanakin kesänä tuolla. Meillä oli teltta koko kesän siellä kolme vuotta peräkkäin.

Kun tein saarikierrosta, olin kävellä moisen luikertelijan päälle. Onneksi oli rantakäärme. Niitä taitaa nykyään olla aika paljon täällä saaristossa, onneksi. Pitävät edes vähän hiirikantaa kurissa. Hiiret ja myyrät ovat kauriiden kanssa pahoja punkkien levittäjiä.

Keli on iltaa kohden aika viileä, mutta onneksi on lämmitin. Aluksi pikkasen pelästyin, kun käynnistelin sitä. Eipä meinannut millään lähteä vörkkimään. Mietinkin jo, että mitäs nyt. Tuuli kävi sillä hetkellä taka viistoon aika voimakkaasti ja kun se vähän hellitti, lähti lämppärikin toimimaan. Taisi työntää niin voimakkaasti ilmaa pakoputkeen että kone ei tykännyt siitä.

Ja olihan se ihan pakko pikkaisen kilistellä Madamen kanssa kauden aloituksen kunniaksi.

Olin itselle unohtanut ostaa oman skumpan, joten täytyi tyytyä Ipaan.

Illan hämärtyessä, alkoi örkit tulla katolle. Niitä oli aikas paljon.

Koostan videonkin kunhan kerkeän kiireiltäni. En näistä örkeistä, vaan ihan koko saaresta uusin silmin ja kertomuksin.

Pysyhän kanavalla, niin tiedät …..