5.8. Saaren vaihto, Keistiö

Aamulla tuuli yltyi, kuten luvattu. Sinällään paikkamme oli ihan hyvä, mutta, kuinka ollakkaan, aallot kaartuivat 90 astetta veneemme kylkeen inhottavasti keinuttaen.

örkki ikkunassa

Pressun takaikkunalle oli tuollainen örkki laskeutunut ja ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen. Aina kun lähestyin kameran kanssa, se siirtyi kauemmas.

Sitten pölähti lentoon, mutta kamera ei kerennyt perässä. Vai olisko ollut, että kuvaaja ei kerennyt siirtää kameraa?

Tästä masentuneena läksimme pienelle lenkille saareen.

kaukana Sarza2

Kiersimme lahdukan perille, jossa olisi täysin plägä, mutta ranta niin matala, että soutamalla pitäis tulla. Ja milläs soudat, kun ei ole edes melaa, puhumattakaan airoista.

Polkukin alkaa olla umpeen kasvanut. Paikoin tosi vaikea enää hahmottaa.

Nykyihmiset eivät näköjään viitsi enää risukoissa samoilla, kun hyvät kulkuväylät päästää näin ”rappiolle”.

on siinä oksa paikkaansa hakenut

Kuten useimmissa saarissa, täälläkin on känkkyrä jos jonniinmoisia.

siinäkin ihmeelliset kiemurat

Enpähän tiedä mitä rokkiradioo ovat puut täällä kuunnelleet, kun noin kiemuralle pitää mennä.

Vai onkohan jollain kaatunut kossupullo juurelle?

kallion harjas

Kivannäköinen kallion harjas. Melkein kuin ois juoksuhautaa oikealle tehty. Silosta oli kuitenkin, joten ei ole ihmisen tekosia.

Takaisin kun tultiin veneelle, tehtiin päätös, että nyt riitti sivusta tulevat keikuttavat aallot.

Mutta taas tuli mutkia matkaan.

Ankkurivinssi ei vetänyt köyttä kuin vajaa puolimetriä ja jurahti jumiin. Ajattelinkin että joko tää taas hajos. Moneen kertaan päästin köyttä ulos ja takaisin sisään päin ja aina sama lopputulos. Jurahti jumiin. Sitten oivalsin. Avasin laatikonn luukun, johon tuo köysi putoaa ja niinhän siinä kävi, että köysi yritti lähteä uudelle kierrokselle takaisin ulos. Se ei ollut mahdollista, koska siinä kohtaa ei ole reikää kannessa, joten sykkyrän teki ja jumiutui. Kun vedin köyden suoraksi sieltä alhaalta, alkoi taas pelittämään. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että kun useamman kerran vetää köyden sisään, se menee kierteelle, joka sitten tuolla laatikossa tekee tuollaisen lenkin, eikä pääse putoamaan vapaasti. Siispä pitää joskus vetää koko 50 metriä ulos ja poistaa kierteet. Hirvee homma, joten jätän sen myöhemmäksi. Toivottavasta viimeistään telakalla sen muistan tehdä. Muuten on ensi kesänä sama ongelma.

Kun kaiken tuon hässäkän jälkeen päästiin turvallisesti matalasta rannasta pois, alkoi muutaman mailin päässä seuraavan rantautumispaikan etsintä. Kävimme taas muutaman saaren rantoja koluamassa tuloksettomasti, joten päätin, että mennään laituriin.

Lähin laituri on Keistiössä. Jos mökkilaitureita ei lasketa. Siispä sinne. Ruuhkaa ei täällä ole, ainakaan nyt.

Keistiön satama

Täältä on palvelut hävinneet kaupan lopettamisen seurauksena. Samalla loppui polttoaineen myynti.

Vahinko, koska tämä on valittu 1990 vuoden satamaksi.

Kuten muuallakin maaseudulla, jos ei ole kauppaa, ei tahdo olla muitakaan palveluita.

Yllättävää kyllä, täällä on ympärivuotisia asukkain vähän yli 30 henkilöä.

lossi ja ehkäpä taxivene

Lossiyhteys Iniöön, viereiseen saareen, toimii aika tiheästikin.

Keistiön lossi liikennöi Iniön Dalenin ja Keistiön saaren välillä. 1,6 kilometrin pituudellaan se on Suomen pisin yleisten teiden vaijerilossiyhteys.[1] Lossiyhteys on osa yhdystietä 12230.

Tämä toiminto pitää saaren elinvoimaisena ja mahdollistaa näin ympärivuotisen asumisen.

sataman grillikatos

Ei näkynyt grillaajia tänään tässä katoksessa. Enpä osaa sanoa, onko heinäkuun sesonkeinakaan hirveästi veneitä, että katokselle jonottaa tarvitsisi.

ei ollut naftaa, eikä saanut septiä tyhjäksi

Koruton on vanha bensis.

entinen kauppa

Kauppiaan talo, oletettavasti, ja kauppa ollut matalassa siipirakennuksessa.

huoltorakennus

Sataman huoltorakennus näytti olevan vielä ihan hyvässä hapessa. Saunaa ei nyt lämmitetä, oisko korona tekosyynä, vai vierailevien veneiden vähäisyys?

joutsenperhe liikkeellä

Vessat siistit ja tiskipiste ulkopuolella. Näkyi oleva iso oleskelutilakin, jonka ovea ei kokeiltu, olisko auki ollut. Sitten olikin kierroksen aika.

tuulivoimala ja Juhannussalko

Tuulivoimala on talkoilla tänne tehty. Tarkoituksena on pimeänä vuodenaikana saada kylän tie valaistua. Jos sähköä tulee enemmän, lämmitetään kylätaloa sillä ylimääräisellä energialla. Osa valopylväistä on saatu lahjoituksena saarelaisilta, jolloin heidän nimensä on tolppaan laitettu. Tuo Juhannussalko pystytetään talkoilla joka Jussiksi. Kuulemma parissa tunnissa tekevät moisen keksinnön. Tuleen se sytytetään muinaisten yönä, kuten katuvalotkin. En muistanutkaan ,että tapa on täällä aika nuori, vaikka juuret juontavat jopa viikinkiaikaan : http://www.ancientlights.eu/osallistu/mika-on-muinaistulien-yo

tölli

Saarella on opastein merkitty tie, jonka varrella sitten tauluin kerrotaan talon tai jonkun muun asian historiikkia.

Todella mielenkiintoisesti toteutettu.

tyypillinen saaristolaistalo
vanha pihapiiri

Saisi olla muuallakin näin toteutettuja kylän historiasta kertovia tauluja. Teki kierroksesta suorastaan elämyksen. Muutenhan sitä vaan olisi kävellyt ja todennut; katso, hieno talo.

Jos on hienoja taloja, on myös tällaisia vanhan ajan pihapiirejäkin.

Valitettavasti täälläkin on käynyt, kuten muuallakin, ettei enää tällaiset pienemmät ole asuttuja. Onkohan kaikki edes kesänviettopaikkoina, enää.

Nykynyoriso kiireineen kaupungeissa, ja jos kerran-kaksi kesässä käyvät, ei paikat pysy oikein kunnossa.

siisti, asuttu pihapiiri

Onneksi kuitenkin osassa vielä asutaan ja merkillepantavan siistejä olivat pihat ja talot.

Hienoja pikku yksityiskohtiakin oli.

Muutamat talot ovat olleet jo kahdeksankin sukupolvessa saman suvun hallussa. Kunnioitettavaa.

Tämä on tuon vanhimman talon pihapiiriä.

talon historiaa

Luonto tekee välillä kivoja koristeellisia yksityiskohtia, kuten pihlajalle on kataja tehnyt.

katajasta pihlajalla koristeet

Tämä katja-pihlaja luomus on Tomtekullenin tien varrella, kun noustaan loivaa mäkeä päätieltä.

Rohkean teon on kuvaaja elämässään tehnyt.

Kaikista ei moiseen kyllä ole, ei ainakaan minusta olisi.

Janne Grönig ja hänen Tontekullen

Pitihän se ihan itse mennä kivitarhaa ihmettelemään. Enpä ole ennen nähnytkään livenä.

Jatulintarha on kivien reunustama polku, labyrintti, joka johtaa kuvion ulkoreunalta sen keskelle. Tyypillinen jatulintarha on halkaisijaltaan noin 10 metriä. Jatulintarhoja löytyy eri puolilta Pohjois-Eurooppaa, ja suurin osa niistä löytyy Suomesta.

jatulintarha

Jos on kiviä kehässä, on toiset keksineet kiville muitakin käyttöä.

mummo kivestä ja kivellä

Ja tasapuolisuuden nimissä, pitää olla myös muunsukupuolisia koristeita.

räppäri

Jos mummo on kova kuin kivi, onko räppäri tervaskanto ???

Iltapäivällä tuli yksi purkkari ja illalla vielä yksi lisää.

Tilaa olisi parille kymmenelle veneelle, joten viidesosa on nyt ”miehitetty”.

Satamamaksun, 15.- €, kävi vanhempi herrasmies keräilemässä. Sähkö ja huoltorakennuksen palvelut kuuluvat hintaan.

Tuuli on edelleen varsin voimakasta ja erittäin puuskaista. Kyllä on nyt parempi olla laiturissa ja poijussa.

Huomiseen.

Ja pakko on laittaa tää kuukuva.

the moon

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.