27.6. Bylandet

Aurinkoa piisaa ja niin näyttää piisaavan veneitäkin, väylällä.

Väylällä melkein ruuhkaksi asti veneitä

Yöllä meitä oli seitsemän venekuntaa kiinnittyneenä saareen. Melkeinpä heti Muistojen Bulevardin jälkeen lähtivät perä jälkeen kolme purkkaria, meidän vasemmalat puolelta.

Me lähdettiin ja, mutta nyt vain kiertämään saarta, jalan.

Kuollut hylje

Saaren eteläkärjessä kohtasimme traagisesti menehtyneen hylkeen.

oli köyteen takertunut

Oli takertunut köyteen, ja viimeisillä voimillaan kömpinyt rantaan, mutta enpä lähemmin mennyt tytkailemaan, haju oli jo sen verran voimakas.

Kyllä meitä kulkijoita saisi pikkaisen muistuttaa, mitä pudotamme/jätämme mereen.

perheonnea parhaimmillaan

Mutta elämä onneksemme jatkuu merelläkin. Vain satakuntametriä eteen päin ja joutsenperhe ruokailemassa matalassa vedessä.

meidän paikka olisi ollut vapaana

Tuosta jatkoimme pohjoispuolelle, katsastamaan meidän suosikkipaikkaamme.

Olihan siellä veneitä ja muutama telttakin.

En viitsinyt kuvata koko leiriä, joten jatkoimme matkaa.

Lähellä saaren toista halkovajaa oli aika hieno kanto. Vai oliko peräti kanto kannossa?

valaistus ei ihan osunut kohilleen.

Takaisin päästyämme, lähti yksi moottorivene pois ja ”päiväretkeläisiä” tuli muutama.

kokin maisemat

Ruokaakin piti tehdä, joten grilli kuumaksi.

Lootassa on perunaa, selleriä, sipulia, porkkanaa ja vähän muutakin.

Sienien sisään Madam ahtoi Aurajuustoa ja kun ne tuolla puolisen tuntia muhi, alkoi maku olemaan kohillaan.

ulkoruokinnassa oltiin

Pitkästä aikaa syötiin ulkona. Alkukesän matkalla oli sen verran viileämpää, ettei tuolloin ”tarennut” ja nyt sitten mentiin toiseen ääripäähän. Ainako valitetaan, ei todellakaan.

Muutama vene oli tullut meidän lisäksi saareen. Saapi nähdä, montako jää yöksi?

Dronella kun lentelin, jäi reissu aika lyhyeen. Rannikkovartioston helikopteri tuli matalalla pörräämään lähelle, joten kiireesti drone alas ja pois. Kävi viereisessä, Storhällen, saaressa alhaallakin. Täytyypä ootella iltaa, josko uskaltaisi sitten uudemman kerran yläilmoihin mennä.

Ilta tuli ja uskaltauduin viemään Mavicin yläilmoihin.

Vain vasemmainen oli viimeyönä täällä

Veneitä tuli ja meni pitkin alkuiltaakin, mutta tässä kuvassa olevat jäivät seuraksemme yöksi tänne.

Nyt ei tullut isoa kopteria häiritsemään kuvauksiani.

On siinä aaltoo

Antaahan tuo lintuperspektiivi vähän erilaisen näkemyksen seutukunnasta ja siellä liikkuvista veneistä.

Auringonlaskun ihmettelyä

Viereisen veneen porukat katselemassa luonnon väriloistoa.

Vähän myöhemmin

Alkoi pilvet tulla eteen, mutta vielä se kurkkii….

Huomiseen.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.