Koska tuo auringonvalon tuottama ultraviolettisäteily on vahingollista, ei pelkästään iholle, vaan myös puulle, vaikka se olisi lakattu, piti pysäyttää sen tunkeutuminen myöskin keulan puolelta, eli tuulilasin läpi.

Näkyvyyttä ei tietenkään saa heikentää, joten kalvoja ei saa laittaa. Siksipä piti miettiä ainoastaa satamapeittävyyttä. Oamassa paikassa kotisatamassamme, veneen keula osoittaa suoraan etelään, joten mollikka kärventää koko päivän suoraan sisälle.

Kuten kuvasta näkee, yläosa on pahoin ”palanut”., mihin aurinko pahoiten on porottanyt.

Lakka hilseilee jo, joten pakko hioa pois ja lakata uudelleen, jotta puu säilyisi hyvänä seuraavat parikymmentä vuotta.

Tuo homma saa jäädä seuraavaan kauteen, tarkemmin kevääseen.

Tässä kuvassa näkee erot parhaiten.

Tuossa on ”taitettava karttapäytä”, joka on yleensa aina kasaan taitettu, joten aurinko ei ole päässyt tekemään tuhojaan lakkaukseen.

Vieressä on sitten kärventynyttä pintaa.

Siispä kangaskauppaan ja valitsemaan sopivaa tyykiä.

Onneksemme taloudessamme on pmpelukone, joten ihan ite pikkukätösin ompelemaan.

Oli sitten pikkasen fittimäistä laatua, kun tuo foliointi ei oikein luistanut ilman pientä avustusta.

Saattoi kyllä ”pienellä” kokemattomuudellakin olla asiassa vaikutusta.

Lopussa sitten alkoi sujumaan jo vähän paremmin.

Eli just ku oppi, loppu ompeleminen.

Nurkkiin piti sitten keinonahasta vahvikkeet ommella, ettei repeä, kun pienet reijät joudun kiinnikkeille tekemään.

Noihin nurkkiin sitten pikku tapit, joihin olikin sitten hyvä pingottaa tuotokseni.

Ei pääse enää ultrat eikä muutkaan säteet tai katseet sisälle.

Sattui tuo värikin melkein pressun kanssa samaksi.

Tässä kankaassa on sitten UV-suoja, joten ei ihan heti pitäs hapertumaan.